Luolanainen treenauttaa

Luolanaisen omaan treenielämään ei juurikaan mitään uutta tai kertomisen arvoista. Tää kilppari-lääkitys on edelleen ihan vaiheessa, olen nostanut annostusta 5 mcg viikossa, nyt lääkitystä takana kolmisen kuukautta.  Mieli on ehkä parempi ja olo virkeämpi kuin aiemmin, mutta kroppa ei vieläkään pelitä. Hiki ei irtoa, sykkeet on liian koholla ja paino edelleen sotanorsu-kategoriassa ihan palkintosijoilla.  Olen jumppaillut salilla 3 kertaa viikossa ja käynyt kerran viikossa uimassa, koska multa hajoo muuten PÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!  Lisäksi olen aloittanut akupunktio-hoidon, jossa keskitytään hoitamaan mun pernaa!!! (wtf may I say?? mutta mitäpä sitä ei ihminen kokeilis!)

Metabolinen tuho-tekstini on saanut paljon kommentteja ja liian monella on samoja ongelmia kuin allekirjoittaneella.  Myös muutama lääkäri ja liikunta-alan ammattilainen on kirjoitellut aiheesta, katso Lihastohtorin ja Pöperöproffan teksti täältä.  Suomessa tähän ollaan ehkä nyt heräämässä enemmän, rapakon toisella puolella näiden asioiden kanssa ollaan kamppailtu tietoisesti jo vuosikausia.  Better late than never, mutta tällee kun on kakka housussa, niin ei tuo paljon lohduta.

Tässä kaiken muun häsellyksen ohessa olen opiskellut itseni personal traineriksi.  Koulutus alkoi vuosi sitten toukokuussa ja nyt olen valmis, whippeeee!! Koulutusorganisaationa toimi Trainer4You, joka olikin todella hyvä valinta, kouluttajat olivat ammattimaisia ja energisiä, alansa huippuja. Koulutus käsitti mm. opintoja anatomiasta, kestävyysharjoittelusta sekä voimaharjoittelusta, henkisestä valmennuksesta, erityisryhmien sekä kuntouttavasta harjoittelusta, ravinnosta sekä trainerin käytännön työstä.  

En ole jättämässä päivätyötäni rekrytointialalla, mutta teen valmennuksia ja harjoitusohjelmia työni ohella iltaisin ja viikonloppuisin.  Laitan parhaillaan toiminimeä pystyyn ja  asiakkaille luvassa konstailematonta treeniä ja ravintoa. Lisäksi tietenkin minulla on paljon tietoa paleo-ruokavaliosta, jonka ihmeelliseen maailmaan pystyn asiakkaan näin halutessa hänet opastamaan.  Itse valmennuspalvelun nimeksi tulee WillPower Personal Training.  Tahdonlujuutta jos jotain näissä elämäntapamuutoksissa ja tavoitteiden saavuttamisessa vaaditaankin, ja onhan tuo nimi näppärästi johdettu sukunimestäni ;)

Viimeaikoina liikunta-alalla on keskusteltu paljon tästä nousevasta personal trainer-busineksesta.  Alalla riittää erilaisia toimijoita, ja ainakin markkinatilanne näyttää hyvältä.  Personal trainereilla toden totta tulee riittämään työtä, varsinkin kun alamme olla ensimmäinen sukupolvi, joka on saattanut tehdä 8h päivässä istumatyötä 30 vuoden ajan.  Selkäongelmat muhii pinnan alla ja sitä kautta koko kroppa oireilee.  Myös prosessoitujen ruokien päivittäinen käyttö on yleistä, koska aikaa ja/tai rahaa ei ole syödä (mukamas) muuta.  Ihmiset ovat pian solmussa ja meidän valmentajien apua tarvitaan.

Myös tämä ylikunto, uupumus, aineenvaihdunnan burn-out ja tuho ovat asioita, joiden ehkäisemiseen ja niistä selviämiseen tarvitaan ammattilaisten apua. Aion opiskella aihetta pidemmälle ja toivottavasti pystyn auttamaan kaltaisiani aineenvaihduntansa ja terveytensä tuhonneita urheilijoita.

Käyttäkää myös treenatessa, itse en käyttänyt.

Asia joka minua on kovin harmittanut, on se ihme kitinä tuolla pt-ammattilaisten rintamassa, jotka systemaattisesti kyseenalaistavat kollegoidensa ammattiaitoa!!  Eräässäkin alan palveluita tarjoavan yrityksen etusivulla rivien välistä (eikä edes niin välistä) voi lukea ”Meillä ei ole mitään haista paska-personal trainereita, joilla ei ole muuta koulutusta kuin personal trainer-opinnot”.  Ja eräskin bloggaaja ihmettelee, miten jotkut kehtaavat esittäytyä personal trainereina, kun ei itsekään monen vuoden kehonrakentaja-taustallaan sitä uskalla lähteä tekemään. Anteeksi mitä?

KENELTÄ SE ON POIS?? Keneltä tosiaan on pois se, että saamme tähän maahan innokkaita ja uusimpien tietojen pohjalta opiskelleita hyvinvoinnin ammattilaisia, jotka voivat omalla osaamisellaan auttaa henkilöitä, jotka tarvitsevat tukea ravinnon, liikkumisen tms. suhteen? Jokaiselle ihan varmasti riittää asiakkaita! Jokainen löytää taatusti omat vahvuusalueensa ja sitä kautta asiakkaat, joiden auttamiseen tietotaito riittää. Meidänkin kurssilla oli hyvin erilaisia taustoja, oli fitness-taustaa, oli maratoonareita, oli terveydenhoitoalan ammattilaisia, oli fysioterapeutteja jnejnejne.  Jokaisella heistä on omat aihealueensa, joiden kanssa tulee varmasti enemmän työskentelemään.

Asiantuntijuuden määritelmähän on, että ”Asiantuntija tietää asiasta enemmän kuin kuulijansa”. Aivan.  En minäkään ammattilaismäkihyppääjää lähtisi valmentamaan. Tai bodaajaakaan. Asiakas, joka ei ole eläessään kuntosalia nähnyt, tai ei tiedä, mikä on hyvä proteiinin lähde, saa aivan varmasti hyvää palvelua personal trainerilta, joka on kiinnostunut asiakkaansa tarpeista, sekä tietää perusasiat ravinnosta ja liikunnasta. Ja osaa kuunnella.

Se kuunteleminen… Meillä on kaksi korvaa ja yksi suu. Ja PT:n työ on asiakaspalveluammatti. Siksi myös personal trainerin tärkein tehtävä on olla läsnä, kuunnella asiakastaan ja tarjota sopivasti tietoa sekä osaamistaan, jotta asiakas voi itsenäisestikin tehdä oikeita valintoja.   PT on myös johdonmukainen ja empaattinen, piirre jota ei voi kirjasta oppia.  Omalla kurssillani oli aivan mielettömiä persoonia, joista jokainen tulee menestymään valitsemansa asiakaskohderyhmän parissa.  Ja he tekevät sen ilman kollegoidensa kyseenalaistamista.  Jos emme personal trainereina jotakin tiedä, otamme selvää tai ohjaamme asiakkaamme sellaisen henkilön luo, joka asiaan on vihkiytynyt.   Vedetään me personal trainerit yhtä köyttä, eikä mattoa kollegoidemme jalkojen alta, eiks joo? Samalla asiallahan tässä olemme, eli auttamassa asiakasta kohti tämän tavoitteita, kohti terveellisempää elämää :)

Kovin usein personal training mielletään asiaksi, jota vain esim. kilpailijat käyttävät. Tämä ei ihan pidä paikkansa, sillä kuka tahansa voi käyttää pt-palveluja.  Tärkeintä on vain löytää itselleen sopiva personal trainer.  Itse olen vielä oman urani alussa, mutta uskon, että 10 vuoden saliharjoittelukokemuksella ja tuon ajan alan trendejä seurattuani, oman fitness-taustan ja personal trainer koulutuksen voimin minulla on paljon annettavaa hyvin erilaisille asiakkaille. Omat arpeni, kuten paino-ongelmat, tunnepohjainen syömiskäyttäytyminen, itsetunto-ongelmat, kilpirauhasen ongelmat ja erityisesti tämä paljon keskusteltu metabolinen tuho tulevat olemaan vahvuuksiani asiakkaan kohtaamisessa, hänen tilanteensa hahmottamisessa ja hänen auttamisessaan.  Nettisivuja aletaan tässä väsäilemään varmasti jossain vaiheessa, ja ehkä facebook-sivut tulevat nopeammin auki, mutta sillä välin puskaradio saa laulaa.  Eli jos Sinä itse tai tuttavasi kaipaa apua kuntosaliharjoittelun aloittamiseen tai optimointiin, kestävyysharjoitteluun, kiinteytymiseen tai erilaisiin ruokavalioihin, laittakaa yhteystietoja eteenpäin, autan mielelläni!  Myös persuuksille potkiminen onnistuu, jos ne tavoitteiden saavuttamiset ovat siitä kiinni… taattua luolanaisen ärinää luvassa ;)

Yhteyttä saa s.postilla will.power.woman@gmail.com, tai puhelimitse 050 3639 389

Treeni-iloa jumppapirkoille ja hyviä vointeja muutenkin! Se on kevät NY!! :D

- T4Y-Personal Trainer-lisensioitu Luolanaisenne

Tukikampanja pystyyn

Maailmasta löytyis niin paljon tärkeitä asioita, joihin voisi lahjoittaa rahaa ja aikaa ja tukeaan.  On kuitenkin tärkeää huolehtia myös itsestään; antaa elämänsä tärkeimmälle henkilölle tukea ja aikaa.  Joskus tuntuu helpommalta yrittää pelastaa maailma kuin itsensä.  Itselleni on helpompi huolehtia toisten hyvinvoinnista ja unohtaa itseni.  Omat tarpeet ovat jääneet itseltäni (liian!) usein kuulematta.  Nyt päätin kuitenkin alkaa panostamaan itseeni uudella tavalla. Lisämunuaisteni tukikampanja on alkanut!

Vasta sairastuttuani kilpirauhasen vajaatoimintaan olen pysähtynyt miettimään, miten olenkaan laiminlyönyt itseäni koko elämäni ajan.  Tästä kilpirauhasen vajaatoiminnasta on ihan turha syyttää pelkkää fitness-harrastustani. Siemen tälle sairaudelle on kylvetty jo aikoja sitten.  Ennennäkemätön fyysinen stressi varmasti vain laukaisi sen, joka olisi ollut edessä ennemmin tai myöhemmin. Onhan tämä vajaatoiminta jokseenkin perinnöllistäkin.

Jokaisella meistä on varmasti omat kipukohtamme.  Se, miten käsittelemme niitä, on taas hyvin yksilöllistä.  Asioiden läpikäyminen on usein vaikeinta, ja itse olenkin oppikirjaesimerkki siitä, miten asioiden läpikäymisen voi hienosti välttää: Unohtamalla itsensä.  Itsensä unohtaminen on helppoa. Ei siihen tarvita muuta kuin tarvittava määrä tai tarpeeksi vaativia projekteja, joita sitten aletaan SUORITTAA.  Suorittamista voi helposti harjoittaa työelämässä, perhe-elämässä, parisuhde-elämässä, harrastus-elämässä jne.  Suorittamisesta seuraa stressiä.  Ja stressistä seuraa pitkittyessään sairastumista, kun elimistö sanoo, että ”nyt riitti”.

Suorittaminen on hienoa!  Voi painaa duunissa pitkää päivää ja saada hyvää mieltä, kun tekee vähän enemmän kuin muut ja pomot kehuu tuloksia. Parisuhteessa voi yrittää miellyttää toista niiiiiin paljon ja olla vaatimatta itselleen mitään.  Ja kun kerran kuussa toinen muistaa osoittaa kiintymystään, tuntuu se lottovoitolta. Kannatti toimia kynnysmattona!  Harrastaakin voi niin maan perkeleesti.  Verenmaku suussa painetaan aina vaan pidempiä ja kovempia lenkkejä, nautitaan endorfiineista ja toisten ihailusta.  Jopa pitsiä voi nyplätä siihen malliin, että silmissä sumenee. Kun keskittyy johonkin muuhun kuin itseensä, aika menee siivillä ja kalenteri näyttää täydeltä. Eihän siinä ehtisikään miettiä, että miltä minusta tuntuu tai teenkö asioita, joista pidän. Saati että teenkö nyt asioita, jotka parantavat elämänlaatuani PITKÄSSÄ JUOKSUSSA.

Muiden ihmisten miellyttäminen onkin muuten kätevintä ikinä.  Niin kauan kun keskittyy asioihin, joihin ei voi itse vaikuttaa, on projekti ikuinen (esim. toisten ihmisten ajatukset ja tunteet).  Itse olen tähän saakka aina keskittynyt vain miettimään, miten loukkaisin muita vähiten, miten saisin työkavereideni/esimieheni arvostusta, miten kaikki viihtyisivät kanssani eikä kellään olisi murheita, miten tuokin ihminen nyt minuun rakastuisi.  Minun ahkeruuteni tai hiusteni kampaus tai rasvaprosentti varmasti ovat niitä asioita, jotka edellä mainittuihin hyväksyviin toimintoihin vaikuttaa! Siksi pitää vaan yrittää kovemmin, olla kiltimpi, olla kauniimpi, olla lihaksikkaampi, olla rikkaampi, olla fiksumpi.

Vaan kuinka kävikään tällä toimintamallilla ja mikä on lopputulema? No ei kovin mairitteleva (= ylipainoinen ja sinkku fitness-norsu täällä moro!).  Kaikilla elämän osa-alueilla voi tulla ylikuntoon. Termi sopii mielestäni erinomaisesti myös muuhun elämään kuin urheiluun.  Kun ihminen stressaa,  alkuun tuntuu kivalta.  Elimistö (lisämunuaiset) alkavat erittää kortisolia, jonka avulla pysymme skarppeina ja ajatus juoksee.  Unta ei tarvitse kuin pari tuntia, kebab-rulla ja täält taas tullaan!  Kun lisämunuais-parat ovat joutuneet työskentelemään extraa viikkoja, kuukausia, jopa vuosia (!), ne väsähtävät. Kortisolia ei enää eritykään edes perus-elämisen verran.  Oireet ovat hyvin samankaltaisia kuin kilpirauhasen vajaatoiminnassakin (ja myös hyvin yksilöllisiä).  Usein nämä kaksi vitsausta kulkevatkin käsi kädessä, tietääkseni toinen voi aiheuttaa toisen, kummin päin tahansa.  Vielä on omalla kohdallani epäselvää, miten uupuneet omat lisämunuaiseni ovat, mutta siihen saan tulokset parin viikon sisällä.

Tuloksia odotellessa lisämunuaisia voi tukea ihan kotikonstein.  Useimmille nämä ovat aivan riittäviä, ja seuraavilla ohjeilla uskon kaikkien voivan parantaa elämänlaatuaan huomattavasti ja ennaltaehkäistä tulevaisuuden vaivoja.  Henkisen stressin kanssa kamppailu on hyvin henkilökohtaista, ja siihen jokaisen kannattaa panostaa omalla tahollaan. Siihen hyviä lääkkeitä voi olla ystävien seura, meditointi, kirjojen lukeminen, opiskelu tai vaikkapa tarvittaessa psykoterapia.  Sen sijaan kaikkien meidän fysiikka arvostaa taatusti yhtä paljon seuraavia asioita: Riittävästi ja laadukasta lepoa, ravintoa sekä liikuntaa.  Jos joku väittää, ettei hänen kroppansa tule hyötymään näihin asioihin panostamisesta, voi tulla esittämään perustelunsa mulle vaikka ihan facetoface - omat hammassuojat mukaan!

   1. Lepo

Uni on välttämätöntä.  Unen aikana elimistö palautuu ja korjaa itseään. Jos tähtäät harjoittelussasi kasvuun, on muistettava että lihas kasvaa levossa, eikä siellä salilla!  Tällä hetkellä nukun enemmän kuin paljon, ihan jo siksi, että kilppari väsyttää aivan pirusti.  Tulevaisuudessa aion panostaa myös enemmän lepäämiseen, varsinkin tulevien dieettieni aikana.  Menen vaikka ilta kasilta nukkumaan, että saan yli 8h unet!  Pyrin menemään klo 22 sänkyyn, ja vähentelen valoja jo hyvissä ajoin. Venyttely on loistavaa iltapuuhaa. Luen sängyssä usein kirjaa, koen sen rauhoittavan ja unen tulevan nopeammin, kun ajatukset ei laukkaa ympäriinsä.  Otan myös melkein joka päivä päikkärit työpäivän päätteeksi.  Myös kofeiinipitoisia juomia vältän klo 15 jälkeen.

Tuntuuko tutulta? Auttaisiko myös Sinua kirjan lukeminen tai piikkimatolla makoilu?

2.  Ravinto

Ei riitä, että syö. Pitää syödä oikein. Jokaisen kroppa sietää varmasti eri tavalla eri ravinteita, joten omaa oloaan on kuunneltava, mutta lienee ihan oikeutettua väittää, että jokaisen olisi tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että a) syö säännöllisesti (ei vain yhtä jättiateriaa päivässä, nounou nouuuuuuu!), b) syö sopivan määrän (ei liian vähän, eikä liian paljon), ja c) syö laadukasta ja monipuolista ruokaa (tee itse mielellään alusta saakka, vältä eineksiä  -  tällä pääset jo pitkälle).

Itse syön tällä hetkellä paleo-tyylisesti, koska kyseinen ruokavalio tukee elimistöni ja erityisesti suoliston toimintaa ja sitä kautta edistää lisämunuaisteni ja kilpirauhasen toipumista.  Syön aamiaisen, välipalan, lounaan, välipalan, treenijuoman ja illallisen.  Normaalisti (terveenä) söisin vielä kuudennenkin aterian, mutta tällä hetkellä yksi ateria menee nukkumiseen. Pidän lepoa tärkeämpänä nyt. Paleo perustuu siihen ajatukseen, että vältetään kaikkea, mitä ei olisi ollut tarjolla luolamies-aikana, koska tuolta ajalta ovat kuitenkin geenimme peräisin, eikä geeniperimä juuri ole ehtinyt parissatuhannessa vuodessa muuttua (toisin kuin elintarviketeollisuus!). Maitotuotteita, viljoja, palkokasveja, sokereita saati lisäaineita eivät esi-isämme käyttäneet, joten päätin sitten kokeilla, pysyisinkö itse elämään ilman niitä.  Ja aivan hyvin onnistuu.  Vatsa toimii ja ihoni ei ole ollut koskaan näin hyvässä kuosissa. Kokeilua takana siis kohta 4 vkoa.  Viljat aiheuttavat usealle meistä suolisto-ongelmia. Jos pasta-aterian jälkeen suomeksi sanottuna vatsa pömpöttää ja peräpää laulaa, suosittelen kokeilemaan jättämään kauran, vehnän, rukiin ja ohran pois ruokavaliosta kokonaan.  Entä kukkiiko naama, vaikka olet jo teini-iän ohittanut?  Heitä 2 viikoksi KAIKKI maitotuotteet pois, ja katso sen jälkeen peilistä tuloksia.  Lisää tietoa paleo-ruokavaliosta löydät täältä .

  

   3. Liikunta

Keho on tehty liikkumaan, ei ainoastaan istumaan ja makaamaan! Kannattaa harrastaa monipuolisesti erilaisia lajeja. Voimaa, kestävyyttä ja liikkuvuutta harjoittavia lajeja, kuten saliharjoittelua, kävelyä/jumppaa/spinningiä/juoksua, unohtamatta venyttelyä/joogaa tms.  Älä vedä överiksi, äläkä laiminlyö tiettyjä lajeja (yleensä tuppaa itsellään toi venyttely ”unohtumaan”… jännä.).

Aerobinen liikunta rassaa lisämunuaisia (nostaa kortisolitasoja), siksi olen jättänyt ne melkein kokonaan pois treeniohjelmastani toistaiseksi.  Teen korkeintaan matalasykkeisiä ja melko lyhyitä lenkkejä.  Salilla teen vastusharjoittelua 5 kertaa viikossa.  Liikunnan lisäksi tärkeää on myös tarpeeksi monipuolisesti huoltaa elimistöä, eli venytellä, käydä hierojalla/kiropraktikolla/ osteopaatilla/fyssarilla, tai vaikkapa joogata. Itselleni rauhalliset lajit ovat olleet aina hyvin vaikeita (eli en ole niitä tehnyt!), koska ne olisivat vaatineet sitä pysähtymistä ja rauhoittumista. Se ei suorittaja-tyttöä kiinnostanut.  Mutta koska tiedän, että kroppani sitä kaipaa, pakotan pääkoppanikin pitämään siitä. Siedätyshoitoa ;) Tänä aamuna kävin ekaa kertaa ikinä hot joogassa. Kokemus oli positiivinen, lämpö oli todella miellyttävä elementti, tuntui että lihas otti paremmin harjoitusta vastaan ja kankea emäntä pääsi jopa siihen johonki  ”koira-asentoon”… :D  Kilpirauhasvaivaisena hiki on tiukassa, mutta taisipa minullakin yksi hikipisara irrota lopputunnista. Vieressä joogaavalla ihanaisella ystävälläni Tintillä oli ihan eri meininki, nesteet lähti liikkeelle todella vauhdikkaasti ja minä kateellisena vierestä seurasin ja toivoin että oma aineenvaihduntanikin olisi joskus siinä kunnossa. Eli voin suositella, aion itse kokeilla myös hot pilatesta lähiviikkoina. Käy tsekkaa YogaNordicin tuntitarjonta ja siellä on nyt tosi hyvä viikon tutustumiskampanjakin menossa!! 

Työstän siis henkistä jaksamista ja pyrin poistamaan pään sisällä olevaa stressiä eri keinoilla, mutta fyysisen stressin vähentäminen on ehkä nopeampaa ja pienilläkin asioilla on merkitystä.  Haluan tukea fysiikkaani ja optimoida elimistöllä tasapainotilan, jotta sillä olisi parhaat mahdolliset edellytykset hormonitoiminnan ja aineenvaihdunnan käynnistymiseen.  Syön puhtaasti ja huolehdin että saan tarpeeksi ravintoaineita ja vitamiineja, lepään aina kun siltä tuntuu, ja urheilen sopivasti.  Kun elimistöni on optimaalisessa tilassa, antaa se hyvän pohjan kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja lisämunuaisten uupumisesta paranemisellekin.

Oma kaikkivoipaisuuteni sai siis kovan kolauksen, kun perusterveenä ihmisenä jouduinkin myöntymään fyysisen vajavaisuuden edessä. Pelkkä tahdonvoima ja sinnikyys eivät enää riittäneetkään.  Vaikka kuinka nytkin yritän, en pääse eteenpäin!  Syödessäni superterveellisesti ja maltillisilla kaloreilla, painoni ei laskekaan, vaan nousee. Vaikka kuinka treenaan, ei se välttämättä tuota tulosta, kun elimistö ei palaudu (kilpirauhasen vajaatoiminnan takia aineet ei elimistössä vaihdu, eikä varmasti lihaskaan kasva). Mutta otan tämän oppimiskokemuksena. Onhan suorastaan hykerrytävä rangaistus minulle, SUPERSUORITTAJALLE, ettei suorittamisesta seuraa mitään (?) palkintoa. On etsittävä uusia keinoja motivoitua, on keksittävä uusia tapoja sietää itseään.  Oli typerää ajatella, että kun saavutan tietyn kunnon, elämä on yhtäkkiä stressitöntä ja huoletonta. Olen oppinut läksyni. Eivät asiat muutu miksikään, jos en niitä itse halua muuttaa ja opettele olemaan tyytyväinen pienistäkin onnistumisista.  En enää saa palkintoa terveellisestä ja optimoidusta ruokavalion noudattamisesta karistettujen kilojen muodossa, mutta yritän oppia olemaan iloinen siitä, että tiedän tekeväni oikeita asioita kroppani eteen. Toisin sanoen, pidän itsestäni nyt aidosti huolta.

Eli mistäs tänään oltais onnellisia? No vaikkapa siitä, että olen vielä suurimman osan ajasta täysin työkykyinen. Minulla on myös ihania ystäviä, kenen kanssa esim. harrastaa, käydä Hulluilla Päivillä ja katsella leffoja. Eikä nämä ole muuten mitään elämän pieniä iloja, vaan sieltä parhaimmasta päästä ^_^  Mistä itse olet kiitollinen?  Mieti edes yksi asia ja keskity siihen hyvään fiilikseen, jota tuon asian ajatteleminen saa Sinussa aikaan.  Siitä on hyvä painaa tää päivä pakettiin :)

Palataan taas,

Thaija

Touché, my friend, TOUCHÉ!

p.s. mainittakoon vielä, etten ole lääkäri, eikä tämä ole tieteellinen artikkeli, joten kirjaimellisesti asioiden ottamista kannattaa välttää. En halua tuputtaa omia valintojani, esim. tätä paleota, mutta mulle se toimii ja suosittelen kyllä kokeilemaan sitä :) Tulen varmasti kirjoittelemaan vielä asiapitoisempaakin tekstiä, joista löytyy esim. tutkimustuloksia joihin perustan ajatuksiani ja omia valintojani. Kommentit, toiveet ja kysymykset tervetulleita näistä aiheista tietenkin!

How the hell did I get here???

Lienee paikallaan avata hieman tämän fitness-harrastuksen taustoja elämässäni, ennen kuin siirrytään nykyhetkeen.  Opiskelin tuolloin Jyväskylässä, kun ekaa kertaa ajatus käväisi mielessä.  Olin juuri liittynyt SATSin jäseneksi ja yliopistoliikunnan tunnit vaihtuivat ankaraan treenaamiseen salilla, jumpassa ja spinning-salissa.  Viimein naula tähän arkkuun oli, kuin tuolloinen ihananainen kämppikseni M. oli saanut Helsingin Sanomien vuositilauksen lahjaksi ja eräässä kuukausiliitteessä oli juttua fitness-urheilusta ja aivan huikea kuva kisaajasta (tuolloin en vielä tiennytkään, miten ko. kuvan henkilö tulisi näyttelemään suuuuuuuurta roolia elämässäni tähän päivään saakka, tosin tästä kuriositeetista kerron hieman myöhemmin….).

Vasemmalla kuukausiliitteen kuva, oikealla oma silhuetti loppudieetistä.

 

Tuosta päivästä lähtien kuva on ollut liimattuna jääkaapin tai nykyisemmin astiakaapin oveen, ja sitä olen ihastellut. A perfect body!!  Koska pidin kyseisen lajin harrastajia lähinnä yliluonnollisina jumalina, en koskaan kuvitellut voivani itse alkaa harrastamaan lajia tai näyttäväni siltä. Haahaa, pullean tytön identiteetti istuu vahvassa.  Jälkeenpäin ajateltuna en olisi ollut vielä reilun parinkympin iässä tarpeeksi kypsä lajia aloittamaankaan.  Lie ollut kolmenkympin kriisi hieman etuajassa tai muu aivopieru, kun vuonna 2010 otin yhteyttä ensimmäiseen valmentajaani Salla Kauraseen.  Silloin jotenkin tuntui siltä, että vaikka tiesin paljon treenistä ja ruokavalioista, ei enää oma tekeminen ja säätäminen motivoinutkaan. Junnasin paikoillani.  Ensimmäisessä tapaamisessa Salla ehdotti suoraan, että vedetään 1,5 vuoden projekti ja tavoitteena kisalavat. Savolainen toppahousu oli siinä vaiheessa että ”TÄH?”.

No niin vain hommaan lähdettiin, vuosi treenattiin kovaa salia ja lokakuussa 2011 alkoi 26 viikkoa kestänyt dieetti.  Taaksepäin katsoessani, voin kertoa, ettei mulla ollut HAJUAKAAN, mitä ”kovaa treenaaminen” tarkoittaa.  ”Läpsyttely” kuvaa siihenastista treenaamistani varmasti parhaiten, ja koko off-kausi menikin opetellen kovien sarjojen tekemistä, tekniikkaa, lisäravinteiden käyttöä ja oikeaoppista body-syömistä.  Dieetti oli pitkä ja helvetillinen, tosin viimeiset 6 viikkoa olin jossain ihme fitness-pilvessä ja energiaa sekä intoa riitti kuin maanisella hyvinä hetkinä konsanaan.  Vaikeina aikoina pää oli pumpulia, askel painoi ja lähimmät ihmiset sai tuta (kylläpä kyllä, fitness-narttu nosti päätään ja sivalsi kovin usein sanaisella miekallaan…).  En ole rakenteeltani kovin siro, enkä omista kunnon aineenvaihduntaa, ja puolessa välissä dieettiä, kun kalorit oltiin jouduttu jo vetämään minimiin ja aerobisten määrä maksimiin, valmentajani totesi vain, että ”valitettavasti sä vaan nyt joudut tekemään vähän enemmän duunia, kuin ehkä joku toinen”.  Ja duuniahan me tehtiin, Salla käskytti ja Tiia teki.

Meillä oli hyvä tiimi, Sallan ammattitaito laitettiin koetukselle, mutta hän oli 100%:sen luottamukseni arvoinen. Pääsin kuin pääsin lavalle, sijoituin Turun Fitness Classicin kääpiö-sarjan (alle 163cm) tulokkaissa kolmanneksi.  Se oli mahtava kokemus. Kun astelin lavalle, oli fiilis kuin ”olisi tullut kotiin”.  Lava-aika oli muutamia sekunteja, mutta jo siinä vaiheessa tiesin, että sinne minä kuulun ja sitä minä rakastan.  Saa röyhistää yhtenä päivänä rintaa rottingille ja säteillä.  Lisäksi olin myös toki ylpeä suorituksestani. Pitkäaikainen unelmani oli saavutettu ja saatoin olla sijoitukseenikin todella tyytyväinen.

Kehitys vko 1, vko 16, vko 25 ja kisat

Kisoista on nyt melkein puoli vuotta. Takana on elämäni kesä, mahtavat kelit, biitsillä löhöämistä ja elämästä nauttimista, ensimmäisen kisaprojektin tuloksista nauttimista. 

NO EIPÄ MUUTEN OLE!!!!!!!!!!!!!!!!!  Ehkä mun unelmissa ja epärealistisissa kuvitelmissani korkeintaan!

Tämän hetkinen saldo on seuraava: 

          - nolla kertaa biitsillä

          - kesän vietin pääasiassa kotona, nukkuen ja masentuen ja inhoten itseään 

         - tällä hetkellä painan enemmän kuin KOSKAAN aiemmin elämässäni, rasvaprossa on ehkä miljoona, ulkomuotoani kuvaa oikein loistavasti termi "sotanorsu"  

          - kroppa meni niin sekaisin, että olen saanut riesakseni sairauden, jonka takia joudun luultavasti loppuelämäni olemaan lääkityksellä

No niin, nyt se on sanottu ääneen. Fitness-kuplani on puhjennut.  Tämän hetkinen elämäni on siis taistelua;  Taistelen saadakseni oman terveyteni takaisin. Olenko hylännyt fitnessin lajina? En todellakaan! Vaikka se onkin suurin syy, mikä on terveyteni saattanut vaakalaudalle, on se myös antanut minulle niin paljon. Paljon viisautta ja kehittymistä pääni sisällä.  Kropan ajaminen loppuun on pakottanut pysähtymään ja kuuntelemaan itseään. Rakkaus lajia ja treenaamista kohtaan ei ole kadonnut minnekään, ja edelleen tavoitteena on nousta vielä kisalavalle.  Tulevaisuudessa aion vain tehdä asioita hieman eri tavalla. Ja terveyden ehdoilla – se on mulle nyt prio numero uno!

Seuraavaksi kirjoittelenkin sitten hieman enemmän varmasti siitä, MITÄ kaikkea aikavälillä toukokuu-lokakuu oikein onkaan tapahtunut. Stay tuned, ihanaa sunnuntaita just Sinulle :)

<3

Tipsu