maanantai 15. huhtikuuta 2013

Yea but no but yea but no but…



Viime viikko herätti paljon ajatuksia ja tunteita. Hyvin ristiriitaisia sellaisia. Oli fitness classic-viikko.  Facebook ja netti ylipäätään vilisi blogeja ja kuvia viimeisen viikon valmisteluista, jännitys puski väkisinkin läpi ja kisaajat olivat aivan innoissaan.  Mä muistan ton fiiliksen.  

Oli hyvin vaikea viikko, koska pelkkä tekstien lukeminen ja kuvien näkeminen saattoivat saada minutkin innostumaan ja muistamaan ainoastaan kultaiset asiat vuoden takaa. Samalla sekunnilla annoin itselleni mielikuvitus-litsarin ja jouduin muistuttelemaan, että se ei ole enää minun unelmani, eikä minun lajini.  

Huomasin, että minun fitness-kuplani on edelleen hyvin todellinen.  Se toive kisaamisesta ja tietystä ulkonäöstä elää vahvana erityisesti tunnetasolla.  Suorittaminen ja asiaan uppoutuminen oli asia, joka toi turvaa ja sisältöä elämään. Tietty selkeä päämäärä ja itsensä haastaminen olivat asioita, joista nautin.  

On kuitenkin vissi ero, ovatko nämä asiat päähänpinttymiä ja elämän ainoa intohimo. Ovatko ne sairaan ja epävarman ihmisen tapa käsitellä maailmaa ja yrittää löytää itsensä. VAI ovatko ne itsensä haastamista osana muuta kokonaisuutta, rakas harrastus josta ei ihan hirveästi stressaa ja elämäntapa, johon kaikki ovat tervetulleita.  Minulle se oli tuota ensimmäistä. Epic fail.

Täytyy olla todella onnellinen siitä, että vuodessa olen mennyt henkisesti paljon eteenpäin. Kasvua on tapahtunut siis muutenkin kuin vaatekoossa ;D   Omien haitallisten ajatusmallien tiedostaminen on ollut kaiken a ja o. Olen oppinut olemaan rehellinen itselleni (ja myös TEILLE) kaikesta siitä epäterveellisestä ajattelusta, joka on vienyt minut kohti kisalavoja ja terveyden menettämistä.  Kun sanoo ääneen, ettei ole yli-ihminen tai ettei itsekurini nyt ole mitenkään ihmeellistä, koska kyseessä oli minulle häiriökäyttäytyminen, jossakin vaiheessa nämä asiat on ehkä helpompi hyväksyä. 

Perse edellä puuhun meneminen tavallaan kannattaa aina. Nykyään nautin siitä, ettei ole aikatauluja. Nautin myös suunnattomasti siitä, ettei minun tarvitse tuijottaa kelloa ja syödä 3h välein, jos minulla ei satu olemaan nälkä. Se tunne, kun ensimmäisen kerran siirsin lounasta 2 tuntia eteenpäin, eikä siitä tarvinnut stressata, oli mahtava!  Samoin se, että jos duunissa meni hieman myöhään, maailma ei kaatunutkaan siihen, että jätin salikäynnin välistä, sillä se salini oli pystyssä taas seuraavana päivänä. Hurraa, it’s a miracle!

Uskon, että ne kisaajat, jotka pärjäävät vuosi toisensa jälkeen, ovat niitä, jotka ottavat vähän rennommin.  Tiedän useita ihania fitness-mimmejä, jotka eivät laita ensimmäisenä kalenteriinsa ruokia ja treenejä, vaan ripottelevat nämä asiat niihin slotteihin, jotka ovat jääneet vapaaksi perhe-elämältä/parisuhteelta, työltä ja ystävyyssuhteiden hoitamiselta.  Nämä henkilöt eivät myöskään vedä kieli vyön alla dieettejä loppuun asti, jos tuntuu pahalta, vaan he ottavat happea, ja yrittävät vaikka uudelleen seuraaviin kisoihin.  Itse oman terveyteni kusautin tekemällä kaiken liian isosti.

Olin viime viikonloppuna huoltamassa ihanaista ystävääni bikinidebyytissään.  Pelkäsin jo etukäteen, miten tuonne kisoihin ja tähän skeneen meneminen vaikuttaa omiin ajatuksiini.  Kuten pelkäsinkin, aloin taas välittömästi ihannoimaan fitness-elämäntapaa ja muistelemaan kaiholla omia rääkki-kuukausiani. Tämä on malliesimerkki siitä, miten voimakas tuo tietty hypetys on, ja miten se minun heikkoon mieleeni vaikuttikaan HETI.  Valitettavasti (ja kaikella rispektillä heitä kohtaan, jotka voivat itsensä näistä asioista ulkoistaa) body-maailma sisältää erittäin sairaita ajattelumalleja:

1) Vuosi sitten ihannoin ihmistä, joka on syönyt minigrip-pusseista vuoden ympäri useita vuosia. Nykyään ensimmäinen ajatus on: ”Ei helvetti, ei ikipäivänä. En enää halua uhrata vapautta valita tai elää hetkessä tällä tavalla!”.  Olen varma, että suurin osa ihmisistä ei ole valmis tekemään tällaisia uhrauksia minkään kunnon takia. Mä en enää menee yhdenkään parhaan ystäväni häihin ja syö kanasalaattia vessan eteisessä!!!

2) ”Menkat loppui”, ”On koko ajan ihan v**un kylmä”, ”En oo nukkunu 3 kuukauteen”, ”Mun sisäelimiin sattuu öisin”- tyyliset kommentit käännetään melkein aina positiiviseksi, yleensä ”Nyt tiedän, että rasva varmaan tirisee kunnolla”-malliseksi. SIIS MITÄ HELEVETTIÄ?!?!??!! EI, EI JA VIELÄ KERRAN EI!!!! Tossa ei ole mitään järkeä, se on kuule se hormonijärjestelmä, joka siellä huutaa hoosiannaa, tai sisäelimet (palelu-> kilpirauhanen, nukkuminen –> lisämunuaiset, sisäelimet –> no vittu kaikki, yleensä munuaiset) on sanomassa sopimustaan irti.  Mistä lähtien kipu ja kärsimys on voitu tulkita noin??

3) ”Oon kattonu vikat 2kk leivonta-ohjelmia ja käyn enemmän kotikokki.net-sivustolla kuin sähköpostissani” (tämä on suora lainaus omasta loppudieetistäni).  Ja tälle nauretaan ja salaa ihaillaan, hehehehehee, ollaan niin piipussa ja niin nälkiityneitä, että tehdään tämmöstä. ÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖM, say what???? Tällainen toiminta on VAIN JA AINOASTAAN erittäin selkeä indikaattori sille, että suhde ruokaan alkaa järkkymään, ja ruokaa kohtaan on muodostumassa erittäin haitallisia toiminta- sekä ajattelumalleja.  Jos dieettaajalla ei ole ennen projektiin lähtöään ollut jonkin sortin tunnesyömistä/ahmimista/muita syömishäiriöitä, niin sellainen ihan varmasti saadaan kyllä tehtyä.

Nämä kaikki kolme esimerkkiä oli omista vuoden takaisista kokemuksista. Viime vuonna pidin noita asioita normaalina ja tavoittelemisen arvoisina. Nyt katson itseäni peiliin ja kysyn että mitä pirua mun päässä on oikein liikkunu. 

No shit, Sherlock...


No mut. Turhaa mä tässä jeesustelen. Ainahan se oma sen hetkinen elämäntapa ja näennäisesti parempi mielenterveys on asia, jota pitää absoluuttisena totuutena. Ehkä meidän kaikkien pitää vaan etsiä se oma tapamme olla ja elää tätä ainoaa elämää, joka meille on (vissiin?) annettu.  En voi enemmän painottaa sitä, miten paljon tiedän hyviä tyyppejä ja järkeviä fitness-alan kilpailijoita, joille en toivo mitään muuta kuin menestystä ja ihania hetkiä lajin parissa!! <3   Mutta samalla tiedän, että tänäkin keväänä, kun lavoille nousi taas ensikertalaisia, muutaman heistä keho alkaa oireilla, mielen valtaa häpeä ja arvottomuuden tunne. HEILLE haluan sanoa, että etsikää vastauksia muualta kuin omasta huonoudesta, googlettakaa oireitanne tai meilatkaa vaikka minulle. Been there, done that you know :)

Ja hei sorry tää radiohiljaisuus, on vaan ollut jotenkin paljon isoja ajatuksia päässä viimeisten bloggauksien jälkeen, ei ole oikein pystyny mitään järkevää suoltamaan.  Palataan asiaan kepeämpien aiheiden tiimoilta, ensi kerralla aion ehdottomasti kertoa kahdesta oman alansa gurusta, jotka ovat olleet todella tärkeitä henkilöitä oman tervehtymisen kannalta!

  Tsemppii viikkoon!! 

   Filosofi/Keittiöpsykologi/oman pikku elämänsä Ainsteini - Luolanainen

p.s. kiitos kaikista tsempeistä ja uskoutumisista, joita edelleen Metabolinen Tuho-teksti tuottaa. Ootte parhaita!

15 kommenttia:

  1. Pakko sanoa, että on ihanaa lukea tällaisiakin tekstejä kaiken tän fitness -humun keskellä! Arvostan samalla tavalla niitä, jotka raivaavat tiensä tuonne fitness -kisalavoille ja omiin tavoitteisiinsa, mutta itse kitinää kuunneltuani liiankin säännöllisestä elämästä (syömisen ja treenaamisen suhteen), alkaa pinna palamaan. Ei ole pakko jos ei oikeasti pysty ja se on vain hyväksyttävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ei ole pakko, vaikka pystyisikin :) Kyllä sinne lavalle aina tiensä tosiaan voi "raivata", mutta itse kyseenalaistan (ja toivon että myös muut tekisi näin) sitä, onko se kaikki suuremmassa kuvassa hyödyllistä. Tyttöjä tipahtelee sairauksien kanssa kisojen jälkeen sieltä ja täältä, ja harvat haluaa etsiä syytä tästä ns. terveellisestä lajista. Lääkkeet kehiin ja uutta putkeen ja maa ohjenee jakojen alla kisa kisan jälkeen niin, että kohta tuho on peruuttamaton. Ugh. Eiköhän me Jaeessu elellä hieman sallivammin ja joustavammin ruokinemme ja treeneinemme ;)

      Poista
    2. Juu, olen nähnyt lähipiirissäni, miten kisojen jälkeen oireet ovcat ihan selkeitä syömishäiriön oireita ihmisellä, joka ei ole sairastunut ainakaan aiemmin siihen. Osalle jää päälle, osa kykenee karistamaan oireet kunhan saa jostain vaihteen päällle lapomaan ruokaa suuhun.
      Minua kiinnostaa, mitkä on oikeen nuo sotanorsu-mitat, kun ainakin kuvissa näytät varsin hyväkroppaiselta? Onko ne vaan isompi, mutta normaalin rajoissa oleva, paino kuin sinulla normaalisti.

      Poista
    3. Ööm, musta ei ole otettu kuvia puoleen vuoteen, koska ajatus ahdistaa minua. Hävettää niin ***usti!!! Kaikki blogin kuvat ovat viime vuodelta. Ehkä uskallan joku päivä laittaa uuttakin, vaikka idea etookin. Mulle tuli aika nopeesti 20kg kisojen jälkeen painoa, se nouseminen onneksi rauhoittui kun sain diagnoosin ja oikeat lääkkeet kehiin. Tiedän, että on typerää käyttää sotanorsu termiä, mutta olen oman elämäni sotanorsu. En ole IKINÄ painanut näin paljon kuin nyt. Toki joidenkin mittakaavassa olen vielä ihan normaali, ja toisten taas se elefantti.

      Eli mä en ole normaalipainoissani todellakaan. Mikään mua ei vitua kuin lukee fitnessblogia, jossa timmi mimmi valittaa että kuin hän on paisunu, ja on ihan sikahyvännäköinen edelleen... Eli tota joo, mulla on tyyli kirjoittaa ehkä provosoivasti, mutta valitettavasti liiottelua tekstini ei sisällä :D

      Poista
  2. Hear hear sis!! Enpä olis paremmin osannu sanoa :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos mahtavasta blogista ja rehellisyydestä! Itsellä teki kroppa tenät tuossa alkuvuodesta kun lähdin yhteen nimeltä mainitsemattomaan (netti)laihdutusvalmennukseen mukaan ja taisin vetää itseni liian tiukoille. Kilppari käy vajaalla (T4V 8.8) ja jonotan parhaillaan lisätutkimuksiin. Omalla kohdalla tainnut olla piilevää vajaatoimintaa jo pitemmän aikaa, tää kropan rääkkääminen oli vaan viimeinen niitti tuon kilven uuvahtamiseen. Lohduttavaa lukea sun kaltaisen ihmisen tekstejä, kun tajuaa ettei oo yksin vaivojensa kanssa. Huomasin että sä oot siirtynyt paleo-ruokavalioon ja ootkin siitä kirjoitellut aika kivasti tänne. Haluaisin vielä kysyä, että ootko huomannut (ja millä tavalla) sen vaikuttaneen sun kehon koostumukseen jotenkin? Muistakin vaikutuksista ois kiva kuulla :) Itse harkitsen kokeilevani tätä "luolanaisen" ruokavaliota, ainakin soveltaen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun tajusit relata, nimittäin nuo netin massa-lähetykset, joissa on iso treenimäärä ja jokseenkin liian vähäiset kalorit saattaa piiputtaa kehon. Ja jos on geneettistä alttiutta jollekin sairaudelle (varsinkin autoimmuuni-), niin aika suurella todennäköisyydellä se puhkeaa. Nyt malttia treeniin, jätä ainakin aerobisia vähemmälle ja rauhassa lisäkokeiden perusteella lääkitys kuntoon, niin hyvä siitä tulee.

      Mulla ei paleo-ruokavalio saanut aikaa mitään muutoksia elimistössä, koska aineenvaihdunta jumitti paleoon siirtymisen aikana todella pahasti. Mutta siitä tuli parempi olo, mikä on mielestäni tärkeämpää. Mulla tulee maitotuotteet ihosta läpi, siksi välttelen niitä edelleen, ja viljat kerää ilmaa. En tällä hetkellä syö viikonloppuisin 100% paleoo, käytän välillä esim. gluteiinittomia tuotteita ja joskus saatan vetää aamupalaksi ihan rehellisen vehnäkroissantin :D Mutta jos sulla on tuo perinteinen kilpirauhasen vajaatoiminta, eli autoimmuunisairaus, sun elimistö tulee kiittämään sun paleo-ruokavaliota isolla kädellä, jopa niin isolla että pärjäät pienemmällä lääkityksellä! Harkitse ja kokeile ihmeessä, suoliston hyvinvointi on ai-sairauksissa niiiiiiin tärkeä juttu, että se tulee vaikuttamaan sun olotilaan niin positiivisesti, että kehon koostumusta ei tarvi edes miettiä. Paleo-ruokavalio ei siis ole mikään laihdutusjuttu vaan enemmänkin tapa lääkitä itseään :)

      Poista
    2. Iso kiitos vastauksesta! :) Hyvä vinkki tuo aerobisen vähentäminen... Itse kun oon just nimenomaan jättänyt painoharjoittelun ja tehnyt pelkästään aerobista nyt 3kk. Toisaalta vedin niin hampaat irvessä silloin alkuvuodesta salilla, että ajatuskin sinne menemisestä on tuntunut epämiellyttävältä tän koko ajan. Nyt on alkanut jo kiinnostus heräilemään pikkuhiljaa... jospa siirtyisin taas maltillisesti niiden punttien pariin, tekis varmasti hyvää pääkopalle! :)

      Mulla maitotuotteet aiheuttaa myös iho-oireita, tajusin sen kun 3 vuotta sitten jätin ne yhdeksi kesäksi pois ruokavaliosta ja naama oli silloin paljon paremmassa kunnossa. En sitten tiedä, miksi otin ne takaisin ruokavalioon. Nyt kokeilen korvata ne taas jollakin muulla! Ehkä lorautan kahvin joukkoon vähän täysmaitoa, mutta muuten pyrin pitämään maidon pois kuvioista. Gluteenitonta olen noudattanut pääsääntöisesti jo vuodesta -10, kun mulla todettiin glut.yliherkkyys. Gluteenittomia viljoja ja sokereita oon vetänyt sitten senkin edestä... niin ja niitä maitotuotteita. Hyvä huomio tuo että paleo on enemmänkin "lääkinnällinen ruokavalio" laihdutusdieetin sijaan. Se on mulle tosi tärkeä pointti nyt kun opettelen päästämään irti itseni ruoskimisesta :) Hyvää oloa ja vointia kaivataan, joten otan sun neuvoista vaarin!

      Poista
  4. Tuo 12 tuntia aerobista viikossa ja rasvat niin nollassa kuin vain suinkin ei ole kuitenkaan ainoa keino dieetata fitness-lavoille. Ainakin John Kieferin valmennettavat dieettaavat käytännössä nolla-aerobisella, ja mitä ilmeisimmin tulosta kyllä on tullut. Dieetti ei ole low-fat vaan low-carb.

    Paleo on hälle tuttu juttu ja ovat Robb Wolfin kanssa mitä ilmeisimmin tosi monesta asiasta hyvin samaa mieltä. Minä itekin oon ollut pääasiassa paleotyylisellä kohta kaksi vuotta, myös terveyssyistä, mutta nyt tiristän vähän läskiä Kieferin Carb Nite Solution -pläänillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis just näin Inna! Aerobinen liikunta on aivan järjetön tapa pudottaa paino tai yrittää hallita sitä, ojasta allikkoon mennään. Suomessa ei onneks vedetä fitnessiä vähillä ravintorasvoilla, mutta low-carb-dieetit on täälläkin useilla käytössä. Se on myös hieman hälyyttävää ja yksi erinomainen tapa saada sysättyä metabolinen vaurio/tuho aluilleen.

      Tosi harmi, että ainoat koutsit, jotka ymmärtää miten ihminen voidaan saada todella tehokkaaksi "rasvanpolttokoneeksi" tai lavakuntoon ilman kitudieettejä ja yhtään aerobista ovat kaikki USA:ssa. Meiltä tällaista osaamista ei vielä löydy. Kiefer, Abel yms. henkilöt onneksi pystyvät ohjaamaan myös etänä rapakon takaa. Heti kun saan säästettyä pari kiloa kahisevaa, niin meitsi on niiiiiiiiiiin messissä :) Onnea tiristelyyn, kuulostaa hyvältä!

      Poista
    2. Ootko muuten seuraillut Dangerously Hardcoresta (tai nykyään Athlete.io:sta kun pistivät vähän isommat "tilat") tuota From Bookworm to Bikini -juttusarjaa? Mielenkiintoista luettavaa!!

      Poista
    3. Niin ja sekin vielä, että olisi ihan mielenkiintoista saada jotain tutkimustietoa, että kuinka paljon hirmu määrä aerobista hävittää lihasmassaa. Pöljältähän se tuntuu, että ensin offilla kaikin keinoin kasvatetaan habaa ja pebaa ja sitten dieetin aikana todennäköisesti iso osa katoaa, kun ei tuollaista kestä.
      Tosi paljon olen kuullut myös kritiikkiä bodarien jatkuvasta ruokatankkaamisesta, siis että parin kolmen tunnin välein vedetään ateria napaan. Ilmeisesti tällä keinolla tuhotaan insuliinihommia aika tehokkaasti? Ja altistetaan keho just sille, että kun dieetti loppuu niin läskiä tulee, tulee ja tulee.

      Poista
  5. Moikka! Minulla on sinulle haaste http://elsil.blogspot.fi/2013/05/haaste.html?m=1

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista