Uusi kansantauti(KÖ)

Viime aikoina kilpirauhas-uutisia on saanut lukea iltapäivälehtiä myöten.  Joka puolelta kuulen, miten useimmat ihmiset ovat jutelleet jonkun henkilön kanssa ihan henkilökohtaisesti, jolla on diagnosoitu kilpirauhasen vajaatoiminta.  Mistä tämä johtuu?  Varmasti monista asioista. Ensinnäkin aiheesta keskustellaan julkisesti, mikä on saanut monet oireilevat ihmiset ottamaan myös itse selvää omasta terveydentilastaan aivan uudelta kantilta.  Lisäksi maassamme alkaa olla jo muutamia todella valveutuneita lääkäreitä, jotka osaavat hoitaa kilpirauhasvaivoja entistä paremmin, ja tiedostavat myös taudin monimuotoisuuden ja vaikeasti hoidettavuuden.  Henkilökohtainen mielipiteeni kyllä on, että kilpirauhasongelmat ovat myös määrällisesti lisääntyneet.

Aiemmin kirjoittelinkin jo siitä, miten useilla kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavien taustalla löytyy pitkäaikaista henkistä ja fyysistä stressiä.  Nyky-yhteiskunta kiittää tunnollisia ja työteliäitä kansalaisiaan; sosiaalista ja taloudellista menestystä ihannoidaan.  Useimmilla meistä tietylle taloudelliselle tasolle nouseminen vaatii huikeita ponnisteluja, vuosikausia kestäviä pitkiä työpäiviä. Sen jälkeen tietenkin mennään juoksemaan 20km lenkki, koska menestyjät ovat myös fyysisesti kadehdittavia (rasvattomia). Sit pitää tietysti pitää huolta lapsista ja puolisosta.  Todella moni meistä haluaisi varmasti olla oman elämänsä Supermarjo (jännä nähdä, millon kyseinen satuhahmo kuukahtaa ja uupuu…).

Jokainen, joka dokaa viikkotasolla, syö ainoastaan eineksiä ja naapurin pizzerian antimia, polttaa askin röökiä päivässä ja treenaa hauiksia nostamalla kaukosäädintä ja kyykkyä asettumalla pöntölle, ottaa täysin tiedostetun riskin siinä, että pelotellut kansantaudit, kuten korkea verenpaine, syöpä, diabetes tai sydäri saattavat olla hänen tulevaisuuttaan.  Mutta onko kukaan varoittanut meitä siitä, mitä liika itsensä piippuun ajaminen ja näennäisesti terveelliset elämäntavat saattava aiheuttaa?? NO EI OLEEEEEEEEEE!!!

Kilpirauhas- ja lisämunuaisongelmat ovat mielestäni meidän uusi kansantauti.  Tämä kansantauti vaivaa tulevaisuudessa niitä henkilöitä, jotka ovat vastakohtia perinteisten kansantautien riskiryhmään kuuluville.  Meidän työskentely- ja elintapojamme vain ihannoidaan (kansantalouden kannalta, ei välttämättä yksilötasolta), ja niihin jopa kannustetaan. Media ja tulvillaan sarjoja ja dokumentteja kauniista ja rohkeista menestyjistä.  Kyllähän minäkin sellainen haluaisin olla, ja olinkin 30 vuoden ajan, kunnes tämä kansantauti minuun iski, ja jouduin asettamaan KOKO ARVOMAAILMANI suurennuslasin alle ja kyseenalaistamaan tähänastisen elämäntyylini.  Mutta onhan se nyt täysin järkeenkäypää, että kaikesta överiksi vedetystä asiasta, niin kuin se saattaisi olla turvallinen teoria-tasolla ajateltuna, seuraa jotain negatiivista.  Meidän kroppa on tehty liikkumaan, mutta myös lepäämään.

Useat kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavista ovat saaneet masennus-diagnoosin.  En uskalla edes ajatella, miten monta potilasta hoidetaan juuri tällä diagnoosilla, heihin pumpataan mielialalääkkeitä, kun kaiken takana saattaakin olla kilpirauhashormonien vajaus.  Itsekin epäilin kesällä enemmän masennusta, onhan se paljon loogisempi diagnoosi pahoinvoinnille, ahdistuneisuudelle ja itseinholle, kuin lähteä hakemaan selitystä kilpirauhasesta.  Omalla kohdalla hoidon vaatimista auttoi kuitenkin se, että tiesin, ettei minulla ole mitään syytä olla masentunut.  Kaikki elämässäni oli varsin hyvin.

Vaikka kilpirauhanen tutkittaisiinkin oireilevalta henkilöltä, ei se aina tarkoita sitä, että ongelma olisi ratkaistu.  Hankalaksi diagnoosin saamisen tekee sen, että kilpirauhashormoneja on useita erilaisia, eikä niitä kaikkia lekurit tutki verestä.  Elimistössä on YKSI keskeinen hormoni, T3, joka on aktiivinen ja vaikuttaa sekä aineenvaihduntaan että käytännössä useimpiin fyysisiin ja henkisiin toimintoihin elimistössämme.  Sitten on T4-hormoni, joka on vähemmän aktiivinen, mutta hyvin tärkeä, koska siitä elimistömme muodostaa tuota T3:sta.  Kun kilpirauhasta lähetään tutkimaan, saamme yleensä vain TSH-arvon perusteella tehdyn diagnoosiin. TSH (tyreotropiini) on se hormoni, jota elimistö alkaa muodostaa, mikäli se on sitä mieltä, että T4-hormoonin tuotantoa pitää lisätä, että T3:sta saadaan muodostettua tarpeeksi.  Ts. TSH arvon ollessa korkea, on se indikaattori sille, ettei kilpirauhashormoneja ole tarpeeksi, ja kilpirauhasta yritetään piiskata muodostamaan niitä enemmän. 

TSH-arvo ei valitettavasti ole autuaaksi tekevä.  TSH arvo voi olla hyvinkin viitteissä, ja ihminen sairastaa silti kilpparin vajaatoimintaa.  Arvot ovat myös hyvin yksilöllisiä, jotkut voivat hyvin, kun arvo on lähempänä nollaa, kun taas toiset ovat täysin terveitä, vaikka se olisi lähempänä tuota yläviitettä (4 tai 4.5).  Vasta T4 ja T3-hormonien mittaaminen antaa viitteitä siitä, onko hormoneja tarpeeksi.  Jotta asia ei olisi näinkään yksinkertainen, on vielä yksi vee-mäinen tekijä tässä sopassa, sen nimi on rT3.  Tämä on ns. inaktiivinen T3-hormoni, joka on maalaistermein ”käänteinen hormoni eli rT3”. Rautalankamalli: Jos elimistö muodostaa T4-hormonista enemmän rT3:sta, on lopputulos se, ettei T3-hormonia ole elimistössä tarpeeksi.  Tarkemmin sanottuna tämä rT3 vie vapaat paikat niistä reseptoreista, joihin T3 yleensä kiinnittyy ja pääsee hoitamaan työtään. Koska nämä paikat on nyt varattu rT3:lle, joka vaan makaa laakereillaan, eikä tee mitään, on tulos plusmiinus nolla. Tai jopa miinus. 

Tämän takia monille ihmisille pelkkä T4-lääkitys ei toimi, koska siitä ei saada tarpeeksi muodostettua T3:sta. Mittauksissa T4 arvo saattaa nousta lääkityksellä hienosti, mutta jos ei samalla huomata, ettei T3 nouse tai jopa laskee, ei ongelmaa havaita.  Thyroxin, eli T4-lääkitys on ollut pitkään ainoana pidetty lääkitys kilpirauhasen vajaatoimintaan. Vasta nyt muutamat ammattilaiset tiedostaa tämän rT3-ongelman, tai kuten jotkut haluavat sitä nimittää, ”muunto-ongelman”.  Tällöin ainoa hoitomuoto on ottaa suoraan T3-hormonia, koska sitä elimistö ei enää pysty muuttamaan tuoksi inaktiiviseksi muodoksi.

By the way, Suomessa tätä T3-rT3-ongelmaa SUORAAN verestä ei voi edes tutkia. Ainoa tapa on tilata MDD-terveyspalveluiden kautta tutkimus, joka lähetetään sitten Jenkkeihin, tuloksissa kestää 4 vkoa.  Tämä maksaa 135 euroa ja se ei ole KELA-korvattavuuden piirissä. Tietenkään!  Muunto-ongelma voidaan diagnosoida T4-koelääkityksen aloittamisen jälkeen, jolloin T4 nousee, mutta T3 ei silti muutu.  Itsellänihän on se tilanne, että olen syönyt 2kk Thyroxinia, T4 arvo on noussut hieman, mutta T3 laskenut entisestään. Lääkärini sanoi, että tässä on juuri se ongelma, Thyroxin ei toimi minulla.  Koska se on vaikuttanut mielialaani kuitenkin positiivisesti, en ole jättänyt sitä pois ennen toisen lääkityksen aloittamista, kuten lekuri hieman toivoi. Luotan omaan fiilikseeni tässä.  Reilun viikon päähän sain tapaamisajan Mehiläiseen, eli sitten saan luultavasti toisen, sopivamman lääkityksen kokeiluun.  Jeij :)

Nyt pitää toki olla varovainen omissa mielipiteissään, sillä useimmat kilpirauhaspotilaat voivat vallan mainiosti pelkällä T4-lääkityksellä. Heillä ei ole siis muunto-ongelmaa.  Mutta tämä muunto-ongelma vaikuttaisi näin mutu-tuntumalla tulevan juuri näille elämäntapa-stressaajille/suorittajille.  Tiian oma hypoteesi: Korkeat stressitasot yleensä altistavat usein juuri tälle muunto-ongelmalle. Onko rT3-ongelma uusi kansantautimme? 

En myöskään todellakaan kehota nyt kaikkia ryntäämään kilpirauhastesteihin. Jos sulla nyt sattuu olemaan ylipainoa, mutta ei muita oireita (löydät ne aiemmasta postauksestani) niin sulla EI luultavasti ole kilpparin vajaatoimintaa.  Jos et harrasta aktiivista liikuntaa ja ruokavaliosi on: aamupalaksi ei mitään, välipalaksi kahvi ja keksi, lounaaksi McCrap tai tuplajuusto, välipalaksi karkkia ja iltapalaksi pizza ja/tai mäyräkoira siideriä, niin let’s face it, sulla on vaan vääränlaiset ruokailutottumukset, mene ravintoterapeutille, älä endokrinologille!!!  Mikäli haluat apua ruokailun optimoimiseksi, ystäväni Tintti on valmistunut juuri ravintoterapeutiksi, ota yhteyttä häneen. Tintti on todella pätevä ja oman kokemuksenkin kautta asioita oppinut ammattilainen. Hän aloittelee omaa toimintaansa juuri, ja jos olet nopea, voit saada vielä häneltä tuntuvan edun koepotilaana.  Normaalistihan kyseiset konsultaatiot maksavat 100€ ja ylöspäin.  Tintin yhteystiedot: tiinahalko@hotmail.com / 044 555 2995

Jotain positiivisia uutisia omaan taudinkuvaan: Lisämunuaistestin tulokset tulivat, ja niiden mukaan lisikset eivät ole uupuneet, vaan kortilsolin tuotantoa on selkeästi liikaa.  Hyväksi uutiseksi asian tekee se, että nyt mun ei ainakaan tarvitse aloittaa hydrocortisoni-kuuria, joka on todella katabolinen aine. Olisin saanut varmaan heittää hyvästit fitness-uralle, kun se söisi lihakset alta aikayksikön pois.  Eli ainakin näin aluksi lääke ongelmaani on, että pakko yrittää relata lisää.   Taas saan huomata, että suutarin lapsella ei ole kenkiä: Tajusin, että edellinen kevyt treeniviikko oli öööm… kehtaako tätä edes ääneen sanoa… 6kk sitten… Hupsista keikkaa!! Täällä mä paasaan levon merkityksestä, mutta itse tykitän viikko toisensa perään salilla kovia treenejä… :/  Olin jotenkin ajatellut, että toi ylenpalttinen nukkuminen on sitä lepoa, mutta eihän se niin mene. Myös treenejä pitää välillä löysätä, tai ottaa jopa viikko lomaa salista.  Painoharjoittelu on niin vaativaa sekä lihaksistolle että hermostolle, sitä kautta myös hormonitoiminnalle, että on älytöntä vetää kuukausi toisensa jälkeen kovaa.

Vihreä alue: optimaali, keltainen alue: vielä viitearvoissa. 
Ei ihan mene meitsin kortisolitasot aamulla ja päivällä Strömssö-style...

 

Kävin hierotuttamassa koko kropan viime viikolla, kun pidin kevyen viikon. Ihana hierojani Heikki joutui tekemään kovasti töitä että sai kalvot irroteltua jaloista ja yläkropasta, mutta onnistui siinä hienosti.  Mm. keskiviikon kovassa jalkatreenissä sain ensimmäistä kertaa elämässäni sellaisen kunnon pumpin reisiini!!! Mahtavaa!!! Askelkyykätessäni tuntui, että reiden ympärillä on ihan fyysinen paineen tuntu, eli verta saatiin pumpattua sinne hyvin.  Nyt onkin sit ollu pari päivää sekä reidet että pakarat niin kipeät, että tuolille istuminen on ollut todella kivuliasta.   Olen ollut hieman kateellinen poikien kyvystä pissata seisoaltaan. Peniskateus on kamala asia :D

Olen tehnyt myös työelämässä melko selkeän muutoksen. Olen antanut tietyn lisävastuun pois tontiltani, joka on tuottanut minulle suurta henkistä ahdistusta viimeisen vuoden aikana. Nyt kun teen taas perus rekrytointikonsulttina työtä, selkeitä toimeksiantoja, voin paremmin. Ekaa kertaa pitkään aikaan olen nauttinut työstäni, vaikka kalenteri onkin ollut melko täynnä. Tällä hetkellä teen selkeitä yrityksemme prosesseja, tiedän mitä teen, saan käyttää vahvuuksiani, enkä ole enää omalla epämukavuusalueella päivittäin.  On kiva nauttia kiireestäkin, kun tosiaan tietää mitä tekee ja voi olla työssään hyvä.

Stressiä on poistettu myös tyhjentämällä pankkitili.  Olen tehnyt muutamia aivan järjettömiä ja mahtavia ostoksia, tässä kuvia muutamista:

Näin nuo housut jollain nettisivuilla. Ne on niin TÖRKEET, että ne on mun mielestä siistit. Ne on mun uudet salihousut :D  Ihan kostoksi tilasin ne, koska mua on ärsyttänyt suunnattomasti useiden miesten pöyristyneet ilmeet ja kritisoivat kommentit, jos olen treenaamassa mun farkkukangasta muistuttavissa salihousuissa. Saapa nähdä, miten suupielet näiden pöksyjen kohdalla menee :D  Ainakin itse nauroin ääneen, kun laitoin housut ekaa kertaa jalkaani. On niin sairaat, että ei mitään järkeä! Haahahahaa :D

Sit bongasin tämän hiusharjan kilpirauhassivustolta.  Hiuksethan tässä taudissa kärsii paljon, niiden koostumus muuttuu, ne takkuuntuvat helposti ja niitä lähtee ihan tuhottomasti.  Tällä voin harjata ihan märätkin hiukseni, se ei revi eikä satu. Loistava tuote, ja ihana tuo värikin ;) 

Tangle Teezer

Pari kyselyä onkin tullut, että mitä toi mun käyttämäni lihaprotsu-jauhe on. Tietääkseni ainoa pelkkää lihaproteiinia sisältävä tuote markkinoilla on Carnivore.  Söin aiemmin CherryVanilla-makua, mutta Luojalle kiiiiiiitooooos, nyt oli tullut uutuusmaku, VanillaCaramel.  Sain sen postiin torstaina, tänään testasin ekaa kertaa ja on muuten sata kertaa parempi tämä maku kuin tuo vaniljakirsikka.  Sanoohan sen järkikin, että se maistuu sukkamehulle, mutta kun toinen vaihtoehto aiemmin (suklaan ollessa loppu) oli Blue Rasberry, ajattelin CherryVanillan olevan pienempi paha…  Mutta tämä VanillaCaramel on ehdoton uusi suosikki <3 Itse tilaan sitä Fitnesstukusta, mutta tietääkseni Mayors ja Solana Helsingin saleista myy sitä myös. Test for yourself!

Lisäksi huipputilavan yksiöni yhtä seinustaa koristaa nyt 120 kappaletta luomukananmunia. Kyllä, kuulit oikein.  Toisen lempisalini Mayor’sin Minna on ottanut projektikseen tilata massatilauksina välillä luomulihaa, välillä riistaa, nyt luomukananmunia.  120 kappaleen tilaukselle tuli hintaa 27 euroa, eli halvempaa kuin ne tehotuotetut tusinamunat kaupassa! Ja on luomua, suoraan Lappeenrantalaiselta munalalta, aivan mahtavaa!  Nyt riittää luolanaisella valkuaista.  Tein tänä aamuna niistä ensimmäiset fitness-letut, pitää vielä testata maku ihan paistamalla/keittämällä joku muna au naturellina, on varmasti parempaa kuin aiemmat munahankintani. Näihin kimppatilauksiin muuten voi ottaa osaa kuka tahansa! Kannattaa seurata Mayor’sin sivuja facebookissa, siellä päivitellään aina näitä kimppatilaus-tapahtumia! Ja muutenkin menkää nyt hyvät ihmiset treenaamaan Meijerille myös, aivan loisto sali bodata!

Tällaista tällä kertaa. Pitäkää mussukat itsestänne huolta, nauttikaa elämästä ja nuuhkikaa raikasta pakkasilmaa! Siinäpä hyvät keinot karkoittaa stressiä :)  Käykää katsomassa vaikka uusi Bond sunnuntain ratoksi, katsottiin se eilen, ei mikään päätä räjäyttävä pläjäys, mutta ihan katsottavaa, perusvarmaa Bondia. Käytiin vetää sushiöverit leffaa ennen, sushi onkin muuten mahtavaa luolanaisen paleo-ruokaa: valkoista riisiä, levää (tukee kilpirauhasen toimintaa), ja hyvä proteiininlähde siihen päälle. :)

Pusmoi!

Tiiuli

p.s. Tässä blogi, josta löysin itse apua, Kaisa on selittänyt nämä kilpparijutut astetta kattavammin (ja varmaan ymmärrettävämminkin)

Kaisan Kilpirauhasseikkailu osa 1 ja osa 2

 

Olen suomal…Luolanainen :)

Ensinnäkin kiitos kaikille teille ihanuuksille, jotka olette laittaneet viestiä ja kommentteja blogistani!  Tosi kiva kuulla, että aiheet ovat monelle tuttuja ja ajankohtaisia.  Lähtökohta tälle blogilleni onkin ollut olla avoin ja murtaa tiettyjä ”näistä asioista ei kannata julkisesti puhua”-normeja, jotta samojen asioiden kanssa kamppailevat eivät tuntisi olevansa yksin ongelmiensa kanssa.  Muutamalle mielensäpahoittajalle toivon hyvää syksyn jatkoa, en aio lopettaa blogini kirjoittamista tai tyyliäni, vaikka se teistä ruikutukselta ja valitukselta kuulostaisikin. Aina voit olla lukematta tai omaksua uuden asenteen suhtautua asioihin, kollegaani ja rakasta ystävääni lainatakseni:

 On kaksi tapaa elää elämä: ikään kuin mikään ei olisi ihmeellistä ja ikään kuin aivan kaikki olisi ihmeellistä.
Ihan itse voi valita.

Toteutetaas nyt useammankin lukijan toive ja käsitellään hieman enemmän tuota termiä PALEO.  Itsekin vielä opettelen asiaa, takana vasta kuukausi tätä ruokavaliota, mutta kerron hieman tarkemmin siitä, mihin paleo-ajattelu perustuu ja miten minä itse sitä konkreettisesti toteutan. Koska olen ihan ensisijaisesti aivoton bodari ;), saattaa olla että joissakin asioissa en noudata ihan oppikirjamaisesti ja orjallisesti ääripaleota, koska body-tyylinen ruokailu ja paleo menevät joissakin perusteissaan hiukan ristiin.  Jokainen soveltakoon siis omiin tarkoituksiinsa tätä, kyllä se kroppa kertoo, mikä toimii ja mikä ei. 

Jaa mikä paleo?

Paleo-ruokavalio lähtee siis siitä ajatuksesta, että koska perimämme ja elimistömme on vielä hyvinkin samankaltainen kuin esi-isillämme luolamiesaikoina, olisi meidän edelleen hyvä syödä kuten he söivät.  Paleo perustuu siihen, että syömämme ruoan pitäisi olla mahdollisimman vähän jalostettua tai tuotettua. Nykymaailmassahan tämä tarkoittaa sitä, että kauppareissulla jätetään einekset hyllyyn ja ostetaan mieluiten luomua, koska niissä ei ole mitään ylimääräisiä hermomyrkkyjä vai kemikaaleja pistämässä elimistöämme solmuun.  Nyt alkaa varmaan jo kuulostaa hifistelyltä ja kovin vaikealta, mutta itse asiassa paleo on päinvastoin.  Se on HYVIN SIMPPELI ruokavalio. Siitä on karsittu kaikki ylimääräinen pois.

Luonnonmukaisuus ja käsittelemättömyys ovat siis paleon peruspilareita. Sitten päästäänkin itseänikin alkuun kauhistuttaneen kieltolistan pariin: Paleoon eivät kuulu viljat, maitotuotteet, sokerit, palkokasvit eikä kasviöljyt (ainoa poikkeus kookosöljy).  Viljat ja sokeri nostavat insuliinia elimistössä aivan älyttömästi, ja ideaaleinta olisi pitää insuliinitasot mahdollisimman tasaisen matalina.  Lisäksi paleo yrittää edistää ruoansulatusta ja suoliston toimintaa eliminoimalla maito-, vilja- ja palkotuotteet ruokavaliosta, koska nämä ärsyttävät vatsaa eniten ja aiheuttavat useimmille meistä ongelmia.  Kasviöljyjen käyttöä ei suositella, koska ne sisältävät usein liikaa omega6:sta omega3:seen nähden, mikä nostaa elimistön tulehdustasoja.

Paleo pyrkii siis siihen, että elimistössä olisi mahdollisimman ideaali ja tasapainoinen tila. Mietitään vaikkapa suolistoamme. Se on pinta-alaltaan meidän kropan suurin elin, puhutaan oikeasti satojen neliömetrien kokoisesta huikeasta systeemistä!!  Itse olen pitkään ajatellut, että se on vaan semmonen putki, johon työnnetään tavaraa ja sit se tulee ulos.  Ehkä sitäkin, tai ainakin toiveissa olis että sieltä tulee jotain ulos ja kaiken lisäksi suht vähäisellä pinnistelyllä.  Suolisto paitsi käsittelee syömämme ruoan, se erottelee siitä ravintoaineet ja erittää paljon eri hormoneja.  Kun me sullotaan suusta sisään kaikenmaailman scheissee vuodesta toiseen, suolisto alkaa voida huonosti, se ohenee ja se alkaa päästää läpi asioita, joita ei pitäisi, esim. bakteereja. Sit ihmetellään ku koko aika joku paikka remppaa, flunssa on kuus kertaa vuodessa ja vessareissu kestää tunnin tai vastaavasti varpusparvi vierailee päivittäin… Ruoansulatusongelmat voivat olla missä tahansa matkan varrella. Ne voivat alkaa jo vatsalaukusta, jos siellä ei ole tarpeeksi vatsahappoja pilkkomaan ruokaa. Jos ruoka lähtee etenemään liian isoissa köntseissä ohutsuoleen, on ongelma jo valmis.  Paleo luottaa vahvasti tiettyihin lisäravinteisiin, jotka toimivat apukeinoina, kun tavoitellaan balanssissa olevaa suolistoa ja koko elimistöä. Mm. maitohappobakteerit, ruoansulatusentsyymit ja d-vitamiini ovat keskeisessä roolissa.

No mitäs sitten saa syödä?  Eläinproteiini, rasvat sekä kasvikset ovat paleon peruspilareita.  Suomeksi sanottuna siis lihaa, kalaa, kanaa, riistaa, kananmunia proteiinina. Hiilareita saa vetää kasvisten muodossa aivan rauhassa, ainoan poikkeuksen tekee peruna, se ei tärkkelyspitoisuutensa takia sovellu paleoon. Bataatti ja valkoinen riisi (huom. EI täysjyvä!!) kuuluu ainakin minulle määrättyyn paleoon, kunnon hifistelijät eivät vissiin käytä näitäkään. Marjat on jees. Hyviä rasvanlähteitä on pähkinät, extra virgin oliiviöljy, neitsyt kookosöljy, avocado.  Pähkinöitä kannattaa hieman rajoittaa, koska niiden rasvakoostumus ei ole ihan ideaali, ja huom. maapähkinä on pannassa. Hedelmiä voi syödä maltillisesti, suositus noin 1-2 päivässä, koska niissä on aika paljo hedelmäsokeria.

Aaa, mutta mites kuningas alkoholi?? Sorry my beer loving friends, nyt tulee ikävä pommi. Jos haluaa vetää pikku feissit, niin siihen soveltuvia juomia ovat esim. luomuviinit ja viinat, kuten kirkkaat ja viskit. Toisin sanoen, siiderit, lonkero ja olut ovat ehdottomasti pannassa paleo-ajattelussa.  Myös liköörit ovat sokeripitoisia.  Ja kun tilaat sitä gin tonicia baarissa, niin tonic-vesi (kuten myös viski-colan kokis) olisi vaihdettava esim. soodaveteen.  Drinksua voi maustaa esim. limellä jne.

Entäs herkut?  Tässä vaiheessa ei varmaan tule yllätyksenä kellekään, että karkit ja suklaat on jätettävä historiaan.  Jos on kauhee tuska makeahampaassa, kokeile todella tummaa (maidotonta) suklaata, gluteiinitonta lakua tai esim. kuivattuja taateleita.  Kannattaa tosiaan tsekata tuoteselosteet, ettei siellä ole mitään maito-alkuisia sanoja, ei mielellään sokereita eikä mitään viljoja.  Pähkinät on kivoja naposteltavia, mutta siis ei niitä tappaja-öljyssä liuotettuja ja suolattuja vaan ihan maustamattomat pähkinät.

Body-Paleo by Tiia

Ja sitte lempiaieeseeni, eli itseeni! ;D  Olin jo pidempään miettinyt molempia, sekä viljatonta että maidotonta ruokavaliota.  Olin lukenut paljon hyviä kokemuksia viljattomasta ruokavaliosta, myös lähipiiristäni löytyy kyseisen koulukunnan kannattajia.  Maidottomuus kävi ekan kerran mielessä varsinaisesti tänä keväänä.  Kisojen jälkeen tuli parin viikon breikki salihommista, kun yksi viikko meni lomamatkalla ja sitten olin kipeänä.  Tuon kahden viikon aikana ihoni kunto parani huomattavasti.  OIin kärsinyt näpyistä jo pitkään.  Teini-iän ongelmat jatkuivat tavalla tai toisella tähän vuoteen saakka, ihoni kunto suorastaan karkasi käsistä pari vuotta sitten.  Enkä puhu mistään clerasil-mainosten tyylisistä pikku näpyistä vaan semmosista kunnon paiseista, jotka olivat oikein syvällä, melkein pikkusormen pään kokoisia. Ne tulivat ja menivät, niille ei voinut mitään. Olisi pitäny jo sillon tajuta, että kyseessä on joku ruoka-aine jotka finnit aiheuttavat, koska ne tuntuivat tulevan ”sisältäpäin”.  Laskeskelin 1+1 ja tajusin, että ainoa aine, jota en ollut 2 viikkoon käyttänyt, oli palkkari. Toisinsanoen HERA!  Hera on maidosta suodatettua superproteiinia, jota suurin osa palautusjuomiksi tarkoitetuista jauheista on joko 100% tai ainakin osa.  Hera lähti vaihtoon, palkkariin käytän nykyään lihaproteiini- tai kananmunaproteiinijauhetta.

Olen nyt noudattanut tasan kuukauden ajan paleo-ruokavaliota.  Perus ostoskorini sisältää seuraavia asioita:

         - kana (maustamaton, file), naudan paistijauheliha (luomu), kananmuna 

         - salaatti, kurkku, tomaatti, tuorepinaatti, sipuli, porkkana, broccoli, bataatti, valkoinen riisi (ei täysjyvä!), omena, banaani, luumu 

         - avocado, oliiviöljy, kookosöljy, pähkinät (cashew, manteli) 

         - kookosmaito/riisimaito. 

Satunnaisesti matkaan saattaa lähteä myös ultrakevyt meetvursti 9%, punajuuri (säilyke), kuivattu taateli, riisikakut. 

Kuten huomata saattaa, näitä ruokia ei tarvitse lähteä itse metsästämään, ja se pienempikin lähikauppa tarjoaa taatusti näitä valikoimissaan :) Toki jos jaksaa sillon tällön käydä Ruohonjuuressa tai esim. Supermarketissa/isossa S-Marketissa, voi napata mukaansa vaikkapa tuota neitsytkookosöljyä, sitä ei ihan jokaisessa pienessä putiikissa saata aina olla tarjolla. 

Suosikkini

Normipäiväni ruoan suhteen on seuraavanlainen:

Aamiainen: 3 valkuaista, 1 kananmuna, 35g riisihiutaleita, suolaa ja vettä -> pannulle = Fitnesslettu <3 omnomnom, voitelee miun mahhaa!!! Siihen sitten ruokalusikallinen kookosöljyä päälle ja 200g marjoja. Aijjettä, voiko paremmin päivä alkaa.

Välipala: n. 50g jotain lihaa (kana tai metu), porkkana

Lounas: salaatti, kurkku, tomaatti, kana 150g, oliiviöljy 10g. ”jälkkäriksi” saatan ottaa esim. hedelmän tai kuivattuja taateleita.

Välipala 2: vähän mielen mukaan, joskus vedän kourallisen pähkinöitä, joskus porkkanan, välillä jaksan huuhtaista vaan omenan. Riippuu paljon mitä kaapissa on.

Ennen treeniä:  BCAA-aminohappoja 10g, glutamiini, c-vitamiini, vihreä tee-tabu

Treenin jälkeen: banaani + palautusjuoma

Päivällinen (n. tunti treenin jälkeen): 150g liha/kana, bataattia/riisiä, kasviksia, cuacamole.

Jos jää nälkä, saatan ottaa nukkumaanmenoa ennen vähän pähkinää tai porkkanan.

Lepopäivän päivällinen: pinaatti, porkkana, kurkku, cuacamole, kana, pari palaa metua

Kovan treenin jälkeinen ateria: Bataattia ja porkkanaa kookosöljyssä paistettuna (tuplasuolalla ;D), kanaa, cuacamole

Pinaattipedillä kurkkua, luomujauhelihaa, punajuuria ja yllättäen taas cuacamolea

Mä oon ihan pimahtanu bataattiin ja cuacamoleen, jos ette jo arvannu ;) Kokeilepa seuraavaa ohjetta cuacamolelle, tämä on meksikolaisen ystäväni ohjeesta kopioitu. 2 hengelle: 1 avocado, 1 sipuli pieneksi silputtuna, 1 tomaatti myös pieneksi silputtua, suolaa ja pippuria, ja jos on limeä kotona, pieni puristus sitä sekaan.  Haarukalla sekaisin ja ääntä kohti. On ihan sairaaaaaaaaan hyvää!!!

Lisäravinteet:

Ennen aamiaista jokainen aamu alkaa kuitupläjäyksellä.  Vaihtelen kolmea eri kuitua, syön yhtä aina viikon ajan (psyllium, kookosjauho, pellavarouhe).  Sekoitan sen veteen ja kurjuuden maksimoimiseksi heitän sekaan lusikallisen joko chlorella-levää tai spiruliinaa.  En ole koskaan lehmänpa**aa maistanut, mutta voisin kuvitella, että maku on aika lähellä tätä ihanaa pirtelöäni… Fy fan.  Onneks olen tottunut vetämään vitamiineja ja pahanmakuisia aminohappojauheita kurkusta alas, niin osaan sulkea nenäontelon siten, etten maista mitään. Noi levät tukee kilpirauhasen toimintaa, koska sisältävät jodia, lisäksi levät poistavat mm. raskasmetalleja ja muita myrkkyjä elimistöstä.  Aamiaisen yhteydessä nappaan myös vitamiinit naamariin (b-, c- ja d-vitamiini, omega3, kromi, sinkki, seleeni, NAC ja Kelp).  Päivän aikana otan myös rautaa, monivitamiinin, magnesiumia n. 300mg (sitraattia! älkää syökö mitään oksidia, se menee suoraan läpi ja on käytännössä ihan turha pilleri!), sekä lisää Kelp:iä.  Rauta haittaa aamulla ottamani tyroksiini-lääkityksen imeytymistä, siksi syön sen ja rautaa sisältävän monivitamiinin myöhemmin päivällä.  Pääaterioita ennen otan entsyymejä, ruoan aikana HCI:tä (samaa suolahappoa kuin vatsalaukussa on, tukemaan ruoan pilkkoutumista) sekä vahvan probiootti-maitohappobakteerin. Illalla otan vielä omega3, c-vitamiinia, ZMA:ta (auttaa syvempään uneen ja palauttaa elimistöä unen aikana), sekä d-vitamiinia.

Kun lekuri mut paleolle passitti (kilpirauhasongelmaani hoitava lääkäri siis), olin ensin kauhuissani. Miten maitorahkan suurkuluttaja nyt pärjää? Miten mun kaurahiutaleeseen tehty aamuni ilo THE Fitnesslettu?  Entäpä toinen aamuni rakkaus, maitokahvi???? Tippa oli lähellä linssiä, enkä suinkaan tarkoita ilotippaa. Meinasin alkaa kapinoimaan ja myöntyä ajatukselle ”liian hankalaa”.  Onneksi en myöntynyt, vaan lähdin saman tien toteuttamaan tätä ruokavaliota.  Maitorahkan olen korvannut liha+kasvis-yhdistelmällä, eli ei ongelmaa siinä, enkä ole maitorahkaa loppupeleissä edes pahemmin kaivannut.  Fitnessletusta tulee aivan yhtä hyvä riisihiutaleisiin tehtynä, pitää vaan lorauttaa isommalla kädellä vettä mukaan. Ja aamukahviin käytän nykyään kookosmaitoa. Aijjettä, on muuten hyvää!! Eikä siis mitään light-versiota, vaan sitä 17% rasvaa sisältävää, mielellään luomua.  Teille, jotka juotte aamukahvinne mustana, kokeilkaapa joku aamu laittaa neitsytkookosöljyä vaikka teelusikallinen kahviinne.  Öljy sulaa siihen ihanasti, tuo semmoisen samettisen vaikutelman.  Kookoskammoisille voin kertoa, ettei ainakaan mun suuhun se kookos yhtään maistu, korkeintaan pieni häivähdys vain. Kahviin laitettavalla öljyllä saat näppärästi aamun rasva-annoksen täyteen, eikä sitä tarvitse työntää lusikalla suuhun tms. :)

Kookosöljy muuten jakaa mielipiteitä.  Jotkut ovat sitä mieltä, että se on myrkky, itse kuulun siihen koulukuntaan, jotka tiedostavat myös sen positiiviset terveysvaikutukset. Tutkimustulokset, jotka parjaavat kookosöljyä on usein tehty sillä munkinpaistorasvalla, joka on tosiaan myrkkyä, mutta luomu neitsytkookosÖLJY on eri asia, ja se mm. parantaa immuuniteettia lauriinihapponsa avulla, parantaa HDL kolesteroliarvoja, stimuloi kilpirauhasta ja parantaa munuaisten toimintaa.  Tästä samasta purkista voit sipaista öljyä myös ihollesi ja hiuksillesi.  Käyttämällä monipuolisesti eri rasvalähteitä, saavutetaan varmasti paras tasapaino. Eli vältetään taas niitä övereitä ;)

Fiiliksiä ja huomioita

Neljässä viikossa olen tehnyt muutamia havaintoja: iho on paljon parempi, vatsa toimii kuin unelma, ja turvotus on taaksejäänyttä elämää.  Luulin aiemmin, että mun vatsa toimii ihan ok, mutta kun vertaa nykyhetkeen, niin ei ole toiminut sinnepäinkään!  Lainatakseni itseäni, nykyään tuntuu kuin kakkaisi pumpulia!  Vatsa toimii säännöllisesti vähintään kerran päivässä, kuten pitääkin. Ideaalia olis, että se toimisi jokaisen suuremman aterian jälkeen. Siihen on vielä matkaa, mutta suunta on oikea.

Olen myös huomannut, että ensimmäisen viikon jälkeen kaikki ”hankalilta” tuntuneet asiat ovat tulleet osaksi arkea.  Äkkiä sitä oppii, mitä ostaa kaupasta ja mitä ei enää osta. Ei tämä ole yhtään hankalaa. Ainoastaan kookosmaidon mukaanoton muistaminen kylille lähtiessä unohtuu toisinaan edelleen, mutta sitten voi lipittää teetä kahvilassa. 

Ekan viikon, parin aikana tajusin, ettei karkkia voi korvata paleolla mitenkään. MIKÄÄN ei vetänyt vertoja irtokarkeille.  Kokeilin pähkinöitä jne, muttei se ollut sama asia. Teki tiukkaa, ku leffaa katsoessa kaveri veti Makuunin säkkiä naamariin ja mun käsi kävi pähkinäkupilla. Sillon toivoin että  kroppani olisi terve ja sietäisi edes jotain herkkuja. Mutta pikkuhiljaa karkinhimo väheni. Nyt mun ei tee edes niitä mieli, jeij!!  Edes 6kk kestäneen kisadieettini aikana en lakannut haaveilemasta nameista, mutta nyt, neljässä viikossa olen päässyt pisteeseen, ettei karkkihyllyn kohdalla tarvi teipata käsiään kylkiin kiinni jesseteipillä!  Hedelmät ovat ajaneet herkkujen asiaa, ja viljattomasti sekä maidottomasti pystyy myös halutessaan leipomaan vaikka suklaakakun.  Mielikuvitukseni on saanut aivan uusia ulottuvuuksia, tällainen riisikakkuherkkukin tuli yksi ilta tehtyä kaapista löytyneistä aineksista <3

Riisikakun päälle paistoin kookosöljyssä omenoita, maustoin stevialla ja kanelilla, kruunuksi parit cashewt!

Paleo sopii mielestäni bodaileville ihmisille todella hyvin.  Toisin kuin alkuun saattaa vaikuttaa, kyseessä ei ole vähähiilihydraattinen ruokavalio, sillä jokainen voi itse säätää hiilareiden määrän itselleen sopivaksi.  Toimistotyötä tekevä ja satunnaisesti liikkuva henkilö voi huoletta syödä niitä vähän, mutta fyysistä työtä ja kovaa treenaavien kannattaa pitää huolta siitä, että hiilareita tulee ihan minimissään se 100g päivässä, itselläni hiilarimäärät on 150-200g tienoilla.   Paleo säätelee ainoastaan hiilareiden lähteen ja rajaa pois nopeasti verensokeria nostavat viljat sekä sokerit.  Mä hyödynnän aina anabolisen ikkunani ja syön treenin jälkeisellä aterialla joko bataattia tai riisiä. Lounaaksi riittää salaatti/kasvikset.  Aamulla teen riisihiutaleita sisältävän fitness-letun, vaikka aamupala voisi aivan hyvin sisältää pelkkää rasvaa ja proteiinia (esim. munakas tai lihaa+pähkinöitä). Luotan mun fiilikseen. Kaipaan aamulla jotain lämmintä ja täyttävää. Tosin nyt kun olen vaihtanut kaurahiutaleet riisihiutaleisiin, on se aamupalan jälkeinen uneliaisuus ja hönötys loppunut kuin seinään. Aikamoista!

Kunnon luolanainen söisi kolme isoa ateriaa päivässä, mutta body-ruokailun (ja ylipäätään nykyaikaisten ravintosuositusten) mukaan syön noin kuudesti päivässä. Pieniä aterioita, 3 tunnin välein. Ei pääse nälkä yllättämään ja verensokeri ei heittele. Muuten paleo-ruokavalioon siirtyminen ei ole ollut itselleni kovinkaan suuri muutos.  Oikeastaan tuo maitotuotteiden jättäminen pois oli se suurin juttu, samoin rypsiöljyn korvaamiseen muilla rasvoilla on pitänyt kiinnittää hieman huomiota. Paleon noudattamista minulla motivoi se, että haluan mahdollistaa elimistölleni mahdollisimman stressittömän tilan, jotta se elpyisi.  Jokainen voi kohdallaan miettiä ja punnita, mitä asioita arvostaa ja mistä nauttii. Tärkeintä on, ettei laiteta stressiä stressin päälle. Jos tällaisen suht rajoittavan ruokavalion noudattaminen ja ”pingottaminen” tuottaa enemmän stressiä kuin esim. allekirjoittaneella oman ulkomuodon ja terveyden murehtiminen, paleo voi olla ”too much”. Syömällä huolettomasti ja nauttimalla elämästä rennosti-asenne voi toimia ihan yhtä hyvin. Eli ilman paleotakin pärjää, mutta JOS tunnet jotain epämiellyttävyyttä kropassasi, olet ylipainoinen, sairastat jotain autoimmuunisairautta (diabetes, reuma, MS-tauti jne.) tai haluat esim. liikuntaharrastuksen takia optimoida elimistösi terveyden, paleo voi tarjota ahaa-elämyksiä.

Paleo voi olla raju muutos, jos ei ole aiemmin katsonut mitä suuhunsa pistää, mutta aloittaa voi myös pikkuhiljaa. Jo pienillä asioilla voit muuttaa elimistösi hyvinvoivemmaksi.  Esim muuttamalla maitotuotteet hapanmaitotuotteiksi (ei sokeroituja ja maustettuja jogurtteja vaan esim. turkkilaista jogurttia tai rahkaa), vähentämällä leivän syömistä tai heittämällä tietyt öljyt pois jääkaapista ja ottamalla omega3-kapselit käyttöön päivittäin.  Jo valmiiksi perusterveellisesti syövät voivat mielestäni kokeilla tätä aivan hyvin.  Paleosta ei tule puutostiloja tai vastaavaa, joten mielestäni se on turvallinen ruokavalio.  Pidän myös siitä, että ruokaan keskittymisen lisäksi lisäksi paleoajattelu kannustaa stressin vähentämiseen, pysähtymiseen. Toiminnallinen harjoittelu ja liikunta kuuluvat myös to do-listalle. 

Summa summarum: Paleo on kokeilemisen arvoinen juttu. Pari viikkoa ja sit sä kyllä jo tiedät, toimiiko se sinun kohdallasi.  Ei tämä varmasti kaikkien juttu ole, ja tosiaan tästä voi ottaa itselleen sopivia juttuja osaksi ruokavaliotaan.  Jos olet siinä onnellisessa asemassa, että kroppasi kestää viljoja hyvin, anna palaa vaan, olen Sinulle todella kateellinen. Jos taas päätät kokeilla tätä, kaikessa yksinkertaisuudessaan jätät vain viljat (leivät, puurot, leivonnaiset) sekä perunan pois, korvaat ne kasviksilla, bataatilla, riisillä, marjoilla ja hedelmillä.  Kävelet kaupassa juusto- ja maitohyllyn ohi.  Ostat hyvälaatuista lihaa, kanaa, mielellään tuoretta kalaa sekä kananmunia, rasvojen lähteinä käytä extra virgin oliiviöljyä ja kookosöljyä, pähkinöitä sekä avocadoa.  Ei se sen kummempaa ole.  Vaatii vaan hieman järjestelyä ja panostamista, kun ruoka valmistetaan aina itse ja töihin tehdään eväät (lounasruokaloissa kastikkeet on aina suurustettu jollain, lihapyöryköissä on viljaa ja ruoissa paljon maitoa tai juustoa, eli voi olla hankalaa syödä ulkona).  Parin viikon jälkeen olen aika varma, että vointi on energinen ja vatsassa on hyvä olo.  Mikäli sairastat korkeaa verenpainetta tai muita kansantauteja, en ihmettelisi jos pääsisit eroon lääkityksestä tämän ruokavalion kautta.

Ei muuta kun keihästä terottelemaan ja lannevaate-ostoksille! :D  Laittakaa ihmeessä kysymyksiä täällä tai facessa, jos paleosta jotain haluatte tietää lisää.

Leppoisaa sunnuntai-iltaa kaikille, olipa muuten ihanan raikas ja aurinkoinen syyspäivä tänään!! 

-virallinen luolanaisenne-

Lähteet:

http://www.helsinkipaleo.com

Kaisa Jaakkola - Hormonidieetti

Tukikampanja pystyyn

Maailmasta löytyis niin paljon tärkeitä asioita, joihin voisi lahjoittaa rahaa ja aikaa ja tukeaan.  On kuitenkin tärkeää huolehtia myös itsestään; antaa elämänsä tärkeimmälle henkilölle tukea ja aikaa.  Joskus tuntuu helpommalta yrittää pelastaa maailma kuin itsensä.  Itselleni on helpompi huolehtia toisten hyvinvoinnista ja unohtaa itseni.  Omat tarpeet ovat jääneet itseltäni (liian!) usein kuulematta.  Nyt päätin kuitenkin alkaa panostamaan itseeni uudella tavalla. Lisämunuaisteni tukikampanja on alkanut!

Vasta sairastuttuani kilpirauhasen vajaatoimintaan olen pysähtynyt miettimään, miten olenkaan laiminlyönyt itseäni koko elämäni ajan.  Tästä kilpirauhasen vajaatoiminnasta on ihan turha syyttää pelkkää fitness-harrastustani. Siemen tälle sairaudelle on kylvetty jo aikoja sitten.  Ennennäkemätön fyysinen stressi varmasti vain laukaisi sen, joka olisi ollut edessä ennemmin tai myöhemmin. Onhan tämä vajaatoiminta jokseenkin perinnöllistäkin.

Jokaisella meistä on varmasti omat kipukohtamme.  Se, miten käsittelemme niitä, on taas hyvin yksilöllistä.  Asioiden läpikäyminen on usein vaikeinta, ja itse olenkin oppikirjaesimerkki siitä, miten asioiden läpikäymisen voi hienosti välttää: Unohtamalla itsensä.  Itsensä unohtaminen on helppoa. Ei siihen tarvita muuta kuin tarvittava määrä tai tarpeeksi vaativia projekteja, joita sitten aletaan SUORITTAA.  Suorittamista voi helposti harjoittaa työelämässä, perhe-elämässä, parisuhde-elämässä, harrastus-elämässä jne.  Suorittamisesta seuraa stressiä.  Ja stressistä seuraa pitkittyessään sairastumista, kun elimistö sanoo, että ”nyt riitti”.

Suorittaminen on hienoa!  Voi painaa duunissa pitkää päivää ja saada hyvää mieltä, kun tekee vähän enemmän kuin muut ja pomot kehuu tuloksia. Parisuhteessa voi yrittää miellyttää toista niiiiiin paljon ja olla vaatimatta itselleen mitään.  Ja kun kerran kuussa toinen muistaa osoittaa kiintymystään, tuntuu se lottovoitolta. Kannatti toimia kynnysmattona!  Harrastaakin voi niin maan perkeleesti.  Verenmaku suussa painetaan aina vaan pidempiä ja kovempia lenkkejä, nautitaan endorfiineista ja toisten ihailusta.  Jopa pitsiä voi nyplätä siihen malliin, että silmissä sumenee. Kun keskittyy johonkin muuhun kuin itseensä, aika menee siivillä ja kalenteri näyttää täydeltä. Eihän siinä ehtisikään miettiä, että miltä minusta tuntuu tai teenkö asioita, joista pidän. Saati että teenkö nyt asioita, jotka parantavat elämänlaatuani PITKÄSSÄ JUOKSUSSA.

Muiden ihmisten miellyttäminen onkin muuten kätevintä ikinä.  Niin kauan kun keskittyy asioihin, joihin ei voi itse vaikuttaa, on projekti ikuinen (esim. toisten ihmisten ajatukset ja tunteet).  Itse olen tähän saakka aina keskittynyt vain miettimään, miten loukkaisin muita vähiten, miten saisin työkavereideni/esimieheni arvostusta, miten kaikki viihtyisivät kanssani eikä kellään olisi murheita, miten tuokin ihminen nyt minuun rakastuisi.  Minun ahkeruuteni tai hiusteni kampaus tai rasvaprosentti varmasti ovat niitä asioita, jotka edellä mainittuihin hyväksyviin toimintoihin vaikuttaa! Siksi pitää vaan yrittää kovemmin, olla kiltimpi, olla kauniimpi, olla lihaksikkaampi, olla rikkaampi, olla fiksumpi.

Vaan kuinka kävikään tällä toimintamallilla ja mikä on lopputulema? No ei kovin mairitteleva (= ylipainoinen ja sinkku fitness-norsu täällä moro!).  Kaikilla elämän osa-alueilla voi tulla ylikuntoon. Termi sopii mielestäni erinomaisesti myös muuhun elämään kuin urheiluun.  Kun ihminen stressaa,  alkuun tuntuu kivalta.  Elimistö (lisämunuaiset) alkavat erittää kortisolia, jonka avulla pysymme skarppeina ja ajatus juoksee.  Unta ei tarvitse kuin pari tuntia, kebab-rulla ja täält taas tullaan!  Kun lisämunuais-parat ovat joutuneet työskentelemään extraa viikkoja, kuukausia, jopa vuosia (!), ne väsähtävät. Kortisolia ei enää eritykään edes perus-elämisen verran.  Oireet ovat hyvin samankaltaisia kuin kilpirauhasen vajaatoiminnassakin (ja myös hyvin yksilöllisiä).  Usein nämä kaksi vitsausta kulkevatkin käsi kädessä, tietääkseni toinen voi aiheuttaa toisen, kummin päin tahansa.  Vielä on omalla kohdallani epäselvää, miten uupuneet omat lisämunuaiseni ovat, mutta siihen saan tulokset parin viikon sisällä.

Tuloksia odotellessa lisämunuaisia voi tukea ihan kotikonstein.  Useimmille nämä ovat aivan riittäviä, ja seuraavilla ohjeilla uskon kaikkien voivan parantaa elämänlaatuaan huomattavasti ja ennaltaehkäistä tulevaisuuden vaivoja.  Henkisen stressin kanssa kamppailu on hyvin henkilökohtaista, ja siihen jokaisen kannattaa panostaa omalla tahollaan. Siihen hyviä lääkkeitä voi olla ystävien seura, meditointi, kirjojen lukeminen, opiskelu tai vaikkapa tarvittaessa psykoterapia.  Sen sijaan kaikkien meidän fysiikka arvostaa taatusti yhtä paljon seuraavia asioita: Riittävästi ja laadukasta lepoa, ravintoa sekä liikuntaa.  Jos joku väittää, ettei hänen kroppansa tule hyötymään näihin asioihin panostamisesta, voi tulla esittämään perustelunsa mulle vaikka ihan facetoface - omat hammassuojat mukaan!

   1. Lepo

Uni on välttämätöntä.  Unen aikana elimistö palautuu ja korjaa itseään. Jos tähtäät harjoittelussasi kasvuun, on muistettava että lihas kasvaa levossa, eikä siellä salilla!  Tällä hetkellä nukun enemmän kuin paljon, ihan jo siksi, että kilppari väsyttää aivan pirusti.  Tulevaisuudessa aion panostaa myös enemmän lepäämiseen, varsinkin tulevien dieettieni aikana.  Menen vaikka ilta kasilta nukkumaan, että saan yli 8h unet!  Pyrin menemään klo 22 sänkyyn, ja vähentelen valoja jo hyvissä ajoin. Venyttely on loistavaa iltapuuhaa. Luen sängyssä usein kirjaa, koen sen rauhoittavan ja unen tulevan nopeammin, kun ajatukset ei laukkaa ympäriinsä.  Otan myös melkein joka päivä päikkärit työpäivän päätteeksi.  Myös kofeiinipitoisia juomia vältän klo 15 jälkeen.

Tuntuuko tutulta? Auttaisiko myös Sinua kirjan lukeminen tai piikkimatolla makoilu?

2.  Ravinto

Ei riitä, että syö. Pitää syödä oikein. Jokaisen kroppa sietää varmasti eri tavalla eri ravinteita, joten omaa oloaan on kuunneltava, mutta lienee ihan oikeutettua väittää, että jokaisen olisi tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että a) syö säännöllisesti (ei vain yhtä jättiateriaa päivässä, nounou nouuuuuuu!), b) syö sopivan määrän (ei liian vähän, eikä liian paljon), ja c) syö laadukasta ja monipuolista ruokaa (tee itse mielellään alusta saakka, vältä eineksiä  -  tällä pääset jo pitkälle).

Itse syön tällä hetkellä paleo-tyylisesti, koska kyseinen ruokavalio tukee elimistöni ja erityisesti suoliston toimintaa ja sitä kautta edistää lisämunuaisteni ja kilpirauhasen toipumista.  Syön aamiaisen, välipalan, lounaan, välipalan, treenijuoman ja illallisen.  Normaalisti (terveenä) söisin vielä kuudennenkin aterian, mutta tällä hetkellä yksi ateria menee nukkumiseen. Pidän lepoa tärkeämpänä nyt. Paleo perustuu siihen ajatukseen, että vältetään kaikkea, mitä ei olisi ollut tarjolla luolamies-aikana, koska tuolta ajalta ovat kuitenkin geenimme peräisin, eikä geeniperimä juuri ole ehtinyt parissatuhannessa vuodessa muuttua (toisin kuin elintarviketeollisuus!). Maitotuotteita, viljoja, palkokasveja, sokereita saati lisäaineita eivät esi-isämme käyttäneet, joten päätin sitten kokeilla, pysyisinkö itse elämään ilman niitä.  Ja aivan hyvin onnistuu.  Vatsa toimii ja ihoni ei ole ollut koskaan näin hyvässä kuosissa. Kokeilua takana siis kohta 4 vkoa.  Viljat aiheuttavat usealle meistä suolisto-ongelmia. Jos pasta-aterian jälkeen suomeksi sanottuna vatsa pömpöttää ja peräpää laulaa, suosittelen kokeilemaan jättämään kauran, vehnän, rukiin ja ohran pois ruokavaliosta kokonaan.  Entä kukkiiko naama, vaikka olet jo teini-iän ohittanut?  Heitä 2 viikoksi KAIKKI maitotuotteet pois, ja katso sen jälkeen peilistä tuloksia.  Lisää tietoa paleo-ruokavaliosta löydät täältä .

  

   3. Liikunta

Keho on tehty liikkumaan, ei ainoastaan istumaan ja makaamaan! Kannattaa harrastaa monipuolisesti erilaisia lajeja. Voimaa, kestävyyttä ja liikkuvuutta harjoittavia lajeja, kuten saliharjoittelua, kävelyä/jumppaa/spinningiä/juoksua, unohtamatta venyttelyä/joogaa tms.  Älä vedä överiksi, äläkä laiminlyö tiettyjä lajeja (yleensä tuppaa itsellään toi venyttely ”unohtumaan”… jännä.).

Aerobinen liikunta rassaa lisämunuaisia (nostaa kortisolitasoja), siksi olen jättänyt ne melkein kokonaan pois treeniohjelmastani toistaiseksi.  Teen korkeintaan matalasykkeisiä ja melko lyhyitä lenkkejä.  Salilla teen vastusharjoittelua 5 kertaa viikossa.  Liikunnan lisäksi tärkeää on myös tarpeeksi monipuolisesti huoltaa elimistöä, eli venytellä, käydä hierojalla/kiropraktikolla/ osteopaatilla/fyssarilla, tai vaikkapa joogata. Itselleni rauhalliset lajit ovat olleet aina hyvin vaikeita (eli en ole niitä tehnyt!), koska ne olisivat vaatineet sitä pysähtymistä ja rauhoittumista. Se ei suorittaja-tyttöä kiinnostanut.  Mutta koska tiedän, että kroppani sitä kaipaa, pakotan pääkoppanikin pitämään siitä. Siedätyshoitoa ;) Tänä aamuna kävin ekaa kertaa ikinä hot joogassa. Kokemus oli positiivinen, lämpö oli todella miellyttävä elementti, tuntui että lihas otti paremmin harjoitusta vastaan ja kankea emäntä pääsi jopa siihen johonki  ”koira-asentoon”… :D  Kilpirauhasvaivaisena hiki on tiukassa, mutta taisipa minullakin yksi hikipisara irrota lopputunnista. Vieressä joogaavalla ihanaisella ystävälläni Tintillä oli ihan eri meininki, nesteet lähti liikkeelle todella vauhdikkaasti ja minä kateellisena vierestä seurasin ja toivoin että oma aineenvaihduntanikin olisi joskus siinä kunnossa. Eli voin suositella, aion itse kokeilla myös hot pilatesta lähiviikkoina. Käy tsekkaa YogaNordicin tuntitarjonta ja siellä on nyt tosi hyvä viikon tutustumiskampanjakin menossa!! 

Työstän siis henkistä jaksamista ja pyrin poistamaan pään sisällä olevaa stressiä eri keinoilla, mutta fyysisen stressin vähentäminen on ehkä nopeampaa ja pienilläkin asioilla on merkitystä.  Haluan tukea fysiikkaani ja optimoida elimistöllä tasapainotilan, jotta sillä olisi parhaat mahdolliset edellytykset hormonitoiminnan ja aineenvaihdunnan käynnistymiseen.  Syön puhtaasti ja huolehdin että saan tarpeeksi ravintoaineita ja vitamiineja, lepään aina kun siltä tuntuu, ja urheilen sopivasti.  Kun elimistöni on optimaalisessa tilassa, antaa se hyvän pohjan kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja lisämunuaisten uupumisesta paranemisellekin.

Oma kaikkivoipaisuuteni sai siis kovan kolauksen, kun perusterveenä ihmisenä jouduinkin myöntymään fyysisen vajavaisuuden edessä. Pelkkä tahdonvoima ja sinnikyys eivät enää riittäneetkään.  Vaikka kuinka nytkin yritän, en pääse eteenpäin!  Syödessäni superterveellisesti ja maltillisilla kaloreilla, painoni ei laskekaan, vaan nousee. Vaikka kuinka treenaan, ei se välttämättä tuota tulosta, kun elimistö ei palaudu (kilpirauhasen vajaatoiminnan takia aineet ei elimistössä vaihdu, eikä varmasti lihaskaan kasva). Mutta otan tämän oppimiskokemuksena. Onhan suorastaan hykerrytävä rangaistus minulle, SUPERSUORITTAJALLE, ettei suorittamisesta seuraa mitään (?) palkintoa. On etsittävä uusia keinoja motivoitua, on keksittävä uusia tapoja sietää itseään.  Oli typerää ajatella, että kun saavutan tietyn kunnon, elämä on yhtäkkiä stressitöntä ja huoletonta. Olen oppinut läksyni. Eivät asiat muutu miksikään, jos en niitä itse halua muuttaa ja opettele olemaan tyytyväinen pienistäkin onnistumisista.  En enää saa palkintoa terveellisestä ja optimoidusta ruokavalion noudattamisesta karistettujen kilojen muodossa, mutta yritän oppia olemaan iloinen siitä, että tiedän tekeväni oikeita asioita kroppani eteen. Toisin sanoen, pidän itsestäni nyt aidosti huolta.

Eli mistäs tänään oltais onnellisia? No vaikkapa siitä, että olen vielä suurimman osan ajasta täysin työkykyinen. Minulla on myös ihania ystäviä, kenen kanssa esim. harrastaa, käydä Hulluilla Päivillä ja katsella leffoja. Eikä nämä ole muuten mitään elämän pieniä iloja, vaan sieltä parhaimmasta päästä ^_^  Mistä itse olet kiitollinen?  Mieti edes yksi asia ja keskity siihen hyvään fiilikseen, jota tuon asian ajatteleminen saa Sinussa aikaan.  Siitä on hyvä painaa tää päivä pakettiin :)

Palataan taas,

Thaija

Touché, my friend, TOUCHÉ!

p.s. mainittakoon vielä, etten ole lääkäri, eikä tämä ole tieteellinen artikkeli, joten kirjaimellisesti asioiden ottamista kannattaa välttää. En halua tuputtaa omia valintojani, esim. tätä paleota, mutta mulle se toimii ja suosittelen kyllä kokeilemaan sitä :) Tulen varmasti kirjoittelemaan vielä asiapitoisempaakin tekstiä, joista löytyy esim. tutkimustuloksia joihin perustan ajatuksiani ja omia valintojani. Kommentit, toiveet ja kysymykset tervetulleita näistä aiheista tietenkin!

Elämäni kesä. NOT!

Tästä kesästä oli suuria odotuksia.  Ristittiin se kaveriporukan kanssa Rakkauden Kesä 2012:ksi.  Sarkastisessa mielessä tietenkin, mutta todellisuus oli kyllä myös suorastaan surkuhupaisa.  Haaveissa oli chillailla ja treenailla sopivassa suhteessa, nauttia kesästä ja auringosta, hengata ystävien kanssa biitsillä ja terasseilla.  Kuviin asteli kuitenkin kaikkien savolaisten supersankari Vituiks-Män.

Kisojen jälkeen sunnuntaina syötiin kuin hevoset. Pizza, 2 Arnoldsin donitsia ja puoli litraa jäätelöö luiskahtivat kurkusta alas kuin huomaamatta.  Tai huomasihan sen, voin todella pahoin.  Ajattelin kuitenkin, että maanantaina takas ruotuun.  Ruotuun palaaminen sujui siinä mielessä hyvin, että jatkoin heti salitreeniä (5 krt viikossa) ja parit aamuaerobiset tein myös.  Ruokapuoli oli muuten kunnossa, mutta aina iltaisin teki mieli jotain ”hyvää”.  Paistelin proteiinilettuja ja välillä kävin hakemassa kaupasta karkkia.  Jälkeenpäin tajuan, että yksi syy himoita herkkuja oli varmasti tarpeeni täyttää tuo tyhjä tila kisojen jälkeen. Ja se tyhjyyden tunne oli iso. I S O!!

Kävimme ystäväni kanssa ihanalla viikon lomamatkalla toukokuussa Turkissa. All Inclusive ja open bar tekivät kaksikolle T & T kauppansa.  Otin muutenkin selkeästi ja tietoisesti takaisin ”menetettyjä aikoja” ystävien kanssa, eli viikonloput menivät kissanristiäisissä ja lonkero maistui.  Pian alkoi ahdistaa.  Uuden tavoitteen puuttuminen ja taustatuki puuttuivat, en osannut motivoitua tarpeeksi vain itsestäni.  Ahdistus ilmeni herkku-transsina.  Saatoin olla bileissä niin ahdistunut ja väsynyt, että katseeni alkoi ihan konkreettisesti hämärtyä ja koin kammotavan fyysistä tarvetta päästä kotiin syömään vatsani täyteen. Makuunin kautta luonnollisesti.  Ja kilot eikun kolisivat takaisin, vaatteet alkoivat kiristää, samoin vanne päässä.

Kas, jälkiruokapöytä!

Kas, 2 drinkkiä yhden hinnalla!

Viikolla jaksoi tsempata, viikonloppuisin olin aivan viettieni vietävissä.  Kuppi maistui ja hauskaa riitti.  Juhannusmatka Barcelonaan oli piste iin päälle.  Huipuin reissu ikinä, 4 päivää ihanimpien ystävieni kanssa ja loistavia muistoja.   Silti koko ajan jotenkin ahdisti.  Ihmettelin, miten mukava päivä biitsillä isolla porukalla tuntui niin epämiellyttävältä, että olisin halunnut siirtää pyyhkeeni 50 metrin päähän muista. Onneksi sangria toimi pelastavana enkelinä, sitä kun veti kuten vettä, sai aikaiseksi sellaisen tilan, ettei mikään tuntunut miltään, kaikki oli vähän ”ihan sama”.  Kotiin paluu oli ahdistava. Olo oli jo niin kurja, etten tiennyt mitä tehdä. Lähdin etsimään uutta valmentajaa ja jotakin, joka ottaisi minua niskasta kiinni. 

Pähkäilin pitkään 2 ammattilaisen välillä ja päädyin toiseen.  Kuukausi tehtiin kovaa treeniä ja todella tiukkaa ruokavaliota. Paino nousi edelleen puoli kiloa viikossa.  Palautuminen kesti normaalin 2 päivän sijaan jopa 4 päivää!  Iltaisin jalkani olivat niin turvoksissa, etten uskaltanut kyykistyä, koska pelkäsin reisieni repeävän.  Tukka alkoi lähteä päästä, huomasin irrottavani ison hiustupon harjastani joka toinen päivä, ennen sen tein kerran kuukaudessa.  Yöunet olivat mitättömiä, hikoilin öisin niin paljon, etten saanut nukuttua ja dieetiltä tuttu ravaaminen vessassa jatkui.  Tässä vaiheessa valmentaja sanoi, että nyt ei ole kaikki kohdallaan.

Samoihin aikoihin ystäväni soitteli minulle ja sanoi törmänneensä yhteen blogiin netissä, joka kertoi kilpirauhasen vajaatoiminnasta.  T huomautti minulle hellävaroin, että oireethan täsmää aika hyvin minuun, ja etten ole enää ollut oma itseni vähään aikaan, vaan masentunut, vetäytyvä, hiljainen.  Menin lukemaan ko. blogin, ja silloin se iski päälle: Kuin omia oireitaan luettelisi!  Näiden kohdalle laitoin rastin:

-  väsymys, voimattomuus, uupumus (siis se väsymys on jotain AIVAN käsittämätöntä!!)

-  masennus, alakulo, toivottomuus ja haluttomuus tehdä asioita joista on ennen nauttinut

-  unohtelu (vessan vetämisestä tuli överivaikea asia muistaa, en myöskään muistanut, mitä tein eilen jne…)

-  painonnousu ja rasvan kertyminen (varsinkin keskivartaloon, jippii nää tissit on kivat, mut vatsamakkarat ei, mä haluan kivan perseeni takaisin!)

-  keskittymiskyvyn heikkeneminen

-  aloitekyvyn heikkeneminen (pyykkivuoron varaaminen – hirrrrrrrveen hirvvvveen vaikeeta, pyykkiä kertyi 6 koneellista, kun ”en vaan saanut aikaiseksi”..)

-  tunne yleisen fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin heikkenemisestä

-  vetäytyminen sosiaalisista tilanteista (ei jaksa seurustella ihmisten kanssa, ei kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin)

-  kuivat limakalvot (nenä oli hiekkapaperia)

-  hiustenlähtö

-  turvotus kasvoissa, käsissä, jaloissa jne. (naama oli (on) oikein kiva, ilmapallon muotoinen!)

-  matala ruumiinlämpö, (ruumiinlämpöni on semmonen 35-35.5 C)

-  lihaskrampit, lihasheikkous

-  uniongelmat (ai niinkö? viimeks nukkunu yhtenäiset yöunet kesällä 2011)

-  aivosumu (koko ajan samanlainen olo kuin juuri päiväunilta herättyä, ihanku katselisi itseään ulkopuolelta)

Ihan kiitettävä lista… Tuohon lisäisin vielä pelkotilat - en meinannut uskaltaa käydä öisin vessassa, kun pelotti. Lisäksi se yleinen AHDISTUS oli jotain ihan älytöntä! Oli semmonen fiilis, että olisi ollut pakko päästä ulos omista nahoistaan.  Myös kipukynnyksen madaltuminen on tyypillinen oire, yhtäkkiä kynsihuollosta kiemurtelin kivusta (ei ole todellakaan sattunut pätkääkään koskaan aiemmin) ja salilla kova treeni sattui niin, että yleensä niistä jalkaprässeistä ei selvitty kuin huutamalla.  Edelliset oireet ovat siis kaikki KILPIRAUHASEN VAJAATOIMINNAN oireita.

Oli käsittämätöntä, etten ollut huomannut omia oireitani, ennen kuin joku muu niistä mainitsi. Miksiköhän? No luultavasti siksi, että nämä oireet ovat hiipineet osaksi minua, eivätkä tulleet kertarysäyksellä. Toisekseen meillä kilteillä tytöillä on tapana ajatella, että vika on meissä. Fitness-maailma ja sen luomat paineet eivät todellakaan tue syiden etsimistä muualta!!  Ensimmäinen looginen selitys itsellenikin oli:  ”Olen huono. Minulla ei olekaan itsekuria. En ole yhtä vahva ja hyvä kuin muut. Minä nyt vaan olen tällainen. V**un luuseri. Läski.”

Tähdenlentoja fitness-maailmassa nähdään paljon. Lupaavat kisaajat käyvät ensimmäiset kisansa ja sitten häviävät kuin tuhka tuuleen.  Luulen tietäväni, minne he menevät.  He menevät kilpirauhas-helvettiin, eivätkä edes itse tiedä sitä. Minulle oli myös lähellä käydä niin. Oli hilkulla, etten jäänyt kotiin häpeämään itseäni. Häpeä uudesta ulkomuodosta ja ihmisten odotusten pettämisestä olivat (ja ovat) aivan hirveitä. Ovat ne tietenkin edelleen, mutta nyt minulla on myös diagnoosi ja tiedän, että voin vielä joku päivä voida hyvin.  

Tällä alalla paineet ovat kovat. Lehtien ja netin kuvissa alan harrastajat poseeraavat vain ja ainoastaan kisakuntoa lähetelevässä kondiksessa, illuusio siitä, että kaikki ovat aina kireitä, on helposti luotu katsojien päähän.  Toki turha tästä on vain ulkopuolista painetta syyttää, otan osan syystä omalle sairaalle pääkopalleni, joka ei halua hyväksyä itseään sellaisena kuin on.  Kisakunnon jälkeinen pullahtaminen (oi mikä ihana termi :DD ) on aivan normaalia, mutta on pakko muistuttaa, että se normaali pullahtaminen meni itselläni jo 10kg sitten.  Kai se jonkin sortin fitness-ennätys on tämäkin, että viidessä kuukaudessa on ottanu kiloja takas 18… :D

Vaikea on ollut myös suhtautua uuteen kroppaan siksi, koska rasva ei ole tullut takaisin sinne, mistä se on lähtenyt. Mä olen nykyään ihan hirvee läskimaha. Ennen suurin osa rasvoista oli jaloissa, nyt painopisteenä tuntuu olevan keskivartalo. VMP.  Hyvästi kaikki duunivaatteet, kauluspaidat ja housupuvut. EI MAHDU EI!! 

Onneksi kuitenkin koen sen pahimman ajan olevan jo ohi.  Marssin heinäkuussa yksityiselle lääkärille (kun työterveyslääkäri ignoorasi tilani TÄYSIN!) ja tämä määräsi mulle oireiden perusteella koelääkityksen, henkiset oireet helpottivat viikossa, parissa.  Siitä tietää, että lähdimme lääkitsemään oikeaa asiaa.  Mielialani nousi silmissä, pelkotilat ja ahdistus väheni melkein nollaan! Se oli huikea tunne! Enää ei asiat näyttäneetkään niin toivottomilta.  Kroppa ei tottele kuitenkaan vieläkään.  Paino jumittaa, vaikka mennään tosi maltillisilla kaloreilla. Lääkitys ei ole vieläkään annostukseltaan kohdallaan, ja voi myös olla että tarvitsen muitakin kilpirauhashormoneja kuin tuo perus tyroksiini.

Käväisin myös eräällä toisellakin lääkärillä, funktionaaliseen lääketieteeseen perehtyneellä sellaisella.  Hän epäili, että dieetin takia lisämunuaiset ovat uupuneet, jonka takia ehkä kilpirauhanenkin mennyt vajaatoimintaan.  Lisää kalliita testejä on taas tehty (mä olen niiiiiiiiiiiiiin peeaa!)  ja yritetään saada joku tolkku tähän hommaan.  Olen nyt syönyt lisäksi 3 viikkoa paleo-ruokavaliota, jolla yritetään tukea minun suolistoni toimintaa ja vissiin poissulkea kaikki mahdollisten autoimmuunisairauksien aiheuttamat tulehdukset kropassa.  Paleo, say what?  Eli täysin viljaton, maidoton, palkokasviton, soijaton ja sokeriton ruokavalio.  Ts. bye bye maitorahka :( 

Muutos ei ole ollut kovin suuri toteuttaa, vaihdoin vain aamun kaurapuuron pois ja korvasin maitorahkan kanalla ja kasviksilla.  Suurin murheenkryyni on ollut kahvimaidon korvaaminen, onneksi sen voi helposti tehdä kookosmaidolla, mutta hitto mikä duuni on roudata sitä töihin tai mukaan pulloon, jos menee kavereiden kanssa jonnekin kahville… Huoh. No mutta, mitä sitä ihminen ei tekisi terveytensä takia, eikös vaan…?

Suunta on siis oikea, mutta vauhti pirun hidas.  Toivo elää, valoa on tunnelin päässä ja plaa plaa plaa plaa., mutta mun temperamentilla ja maltilla tämä on kyllä aivan hirveää aikaa.  Haluaisin olla vaan normaali itseni ja NOPEASTI!  Harmittaa, että ilon aiheeni nykyään ovat että ”talvi tulee, saan laittaa vaatetta päälle ja verhoilla ällöttävän itseni! Eikä tarvii lähtee kotoa mihinkään ihmisten ilmoille, tiedä vaikka tulis joku tuttu vastaan ja taas saa hävetä!”  This is not me! Paitsi että on. Tällä hetkellä.  Ja pakko elää tässä päivässä ja yrittää olla itselleen armollinen.  Annan kropalleni aikaa toipua ja yritän levätä mahdollisimman paljon.  Jos tuntuu pahalta lähteä ulos tms., jätän menemättä.  Yritän myös pysytellä positiivisena ja uskoa huomisen olevan taas parempi. Tämä on perus pessimistille hirveän vaikeata, mutta kirjoittelen mm. kiitollisuus-päiväkirjaa, eli iltaisin laitan ihan konkreettisesti ylös niitä asioita, joista olen onnellinen.  Positiivista ajattelua VOI opetella ja sillä on todella suuri rooli myös ruumiin paranemisessa. Kaikki lähtee päästä.

Rakkauden Kesä 2012 oli siis katastrofi, mutta sit taas toisaalta, ei sinne päinkään.  Tällä hetkellä koen olevani rakastetumpi kuin ehkä koskaan: Ystäväni ovat olleet niin lähellä, että ovat passittaneet minut kirjaimellisesti hoitoon. Kukaan heistä ei ole hylännyt minua, vaikkei minussa ole fitnessiä enää nimeksikään. Kaikki ovat olleet kannustavia ja koen olevani tärkeimpieni silmissä hyväksytty.  Kävin lauantaina ystäväni, herra Maustemakkaran ;) kanssa kaffilla ja hän sanoi: ”En minä tykkää susta siksi, miltä näytät, vaan siksi mitä sulla on tuolla pään sisällä…”  Awwwww, mä en kestä!! Ja niinhän se varmaan on, pitäis vaan osata ajatella myös itsestään tuolla tavalla.

Tässäpä tavoitetta kerrakseen....

Lohduton ja sekava teksti tästä tuli, mutta palaan näihin teemoihin varmasti vielä yksittäinkin.  Nyt historia on siis käsitelty ja pääsen seuraavaksi kirjoittelemaan enemmän nykypäiväisistä asioistani, kuten treeneistä, ruokavalioista, onnistumisista ja haasteista. 

Pysytään positiivisina ja uskotaan että asiat järjestyy!  Koska niinhän niillä on tapana! Tänään olen onnellinen uudesta saliohjelmastani ja siitä, että sain tälle iltapäivälle ajan mun hierojalleni, JEIJ!!! :)

wakkauwella,

Tiia