Uutta vuotta sormet ristissä

Tekisi mieleni kirjoittaa jotain tosi fiksua ja syvällistä viime vuodesta.  Ei vaan irtoo. Elämäni parhain ja hirvein 365 päivää sijoittuu vuoteen 2012, siitä ei ole epäilystäkään.  Ahdistaa katsoa taaksepäin, vuosi on sisältänyt niin paljon työtä ja tuskaa. 2012 sisälsi paljon pilvilinnoja, jotka kyllä saavutin, mutta jotka myös lopulta romahtivat.  Aloitin kirjoittamaan myös tätä fitness-blogia, joka on ollut kaikkea muuta kuin fitness. Suoraan sanottuna vit***aa, ettei menny tämäkään niinku elokuvissa. Blogini on enemmän tai vähemmän valitusta ja tämän kirotun sairauden raportointia. Ei sen näin pitänyt mennä…

Aionkin kohdistaa katseeni suoraan ensi vuoteen. En jaksa märehtiä ja katkeroitua.  Ensi vuosi sisältääkin paljon toiveita:

-  Toivon että uusi lääkitys alkaa toimimaan.  

-  Toivon että pääsen taas treenaamaan kunnolla.

-  Toivon että pääsen aloittamaan uuden kisaprojektin kohti kevättä 2014.

Kun toivoo paljon, pitää myös antaa itse jotain. Ilman lupauksia /omaa eforttia on lapsellista yrittää odotella avosylin ihmeitä tapahtuvaksi ja hyvien asioiden tipahtamista syliin.  Minä lupaan oppia kohtelemaan itseäni maailmani tärkeimpänä ihmisenä.  Tämä tarkoittaa sitä, että opin kuuntelemaan, mitä mieleni ja kroppani minulle viestittää. Nämä viestit on hyvin selkeitä, kun vaan virittää taajuuden niitä kuulemaan.   Uskon, että jos vaan kuuntelen kehoni viestejä, lääkitys alkaa pelittää lopulta. Kehoani kuuntelemalla on myös mahdollista löytää sopiva lääkitys ”ylläpitovaiheeseen”. Ja sanomattakin on selvää, että seuraava kisaprojektini tulee menemään täysin eri sävelillä kuin ensimmäinen.  Nimittäin itseäni kuunnellen. 

Vuoden 2012 kisadieetillä ajatuskulkuni oli seuraavanlainen:  3kk kohdalla alkoi keho ja erityisesti selkä kipuilemaan ja yöunet pätkimään.  Aamulenkit oli puuroa ja liikkeelle ei päässyt ilman buustereita.  Töissä enemmän tai vähemmän istuin suljetun oven takana tai kiukuttelin työkavereille.  Korjausmalli näihin oireisiin vm. 2012 oli että ”enemmän buustereita, enemmän treeniä, enemmän rähinää.   Mitä enemmän sattuu, sitä parempi tulee”.  S A I R A S T A.  Ei kisadieetti koskaan mitään ruusuilla tanssimista tarvitse olla, mutta se oli kyllä ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun ei kuuntele omia hälytys signaalejani.  Tästä eteenpäin heti kun huomaan, että nukun huonosti, tai vatsa ei toimi, tai minua turvottaa, tai koen olevani väsynyt/aggressiivinen/täysmulkku, aion hiljentää tahtia, enkä lisätä sitä.  Voi olla, että aikaa pitää varata enemmän, koska tarvittaessa otan täyslepoa, mikäli kroppa sitä tarvitsee.

Jos vessakäyntini vielä koskaan muistuttaa tätä, osaan reagoida asiaan (toisin kuin ennen...).

 

Vuonna 2013 jatkuu myös vatsan ja suoliston helliminen paleo-ruokavaliolla.  Se toimii siis edelleen.  Jouluna kyllä söin suklaata ihan normisti ja jopa 2 karjalanpiirakkaa, muttei niistä tullut erityisen pahoja oireita.  Mutta olen jo huomannut pärjääväni ilman viljaa ja maitoa, joten miksipä niitä ottaa takaisin, koska kohtuukäyttö (jaa mikä??) mulle on melko absurdi ajatus, ja jos viljaa olisi joka päivä ravinnossani, alkaisi vatsaoireita taas tulla.  Satunnaisesti käytän maitoa kahvissa, kun olen kylillä -  Arnoldsin kahvi on vaan liian hyvää ohittaakseni kyseisen kahvilan ostamatta kupillista ;)  4kk täys detox maidosta, viljoista, soijasta ja palkotuotteista mahdollisti satunnaiskäytön maidon kanssa. Mii häpi! :)

Tässä muuten lääkärini kirjoittama postaus paleosta ja siitä, miksi tiettyjä ruoka-aineita ei autoimmuunisairauksia sairastavalle suositella. Ja miten tärkeää on levätä ja olla stressaamatta. Todella hyvä kirjoitus, paljon tieteellistä faktaa, mutta ymmärrettävässä muodossa, suosittelen!! http://ollisintegrallife.com/2012/11/15/autoimmuunisairaudet-ja-patofysiologiset-mekanismit-hoito-ravinnolla-seka-stressinhallinnalla/ 

Yritin palata joulukuun alussa salille, mutta 3 treenin jälkeen alkoi ristiselkäkivut, joiden päättelin johtuvan lisämunuaisista.  Jatkoin taas pötkötystä ja lopetin lisämunuaisia tukevan lisäravinteen käytön.  Nyt on jo parempi olo, ja olen treenannut kevyesti joulusta saakka, noin 3 kertaa viikossa. Selkäkivut eivät ole onneksi palanneet.  Olen myös löytänyt uudelleen uinnin, mikä tuntuu sopivan tähän hetkeen hyvin, koska niveliä välillä särkee tämän T3-lääkityksen takia.

Kaiken kaikkiaan, toivo elää.  Ja kun tarkemmin ajattelee, asiat ovat tällä hetkellä oikein hyvin. Ennustajan kesäkuussa antama arvio tulevasta on itse asiassa pitänyt toistaiseksi hyvin rotinsa.  Hän kertoi minulle, että näkee erittäin merkittävän virstanpylvään numeron 30 kohdalla, että siitä eteenpäin elämän palaset alkavat loksahdella paikoilleen.  Ja näin kävi: Täyttäessäni 30 vuotta elokuussa, tuona samaisena päivänä kävin ensimmäisen kerran lääkärini luona, ja matka fyysiseen paranemiseen alkoi.  Syntymäpäiväjuhlissani alkoi myös toinen matka, kun 8-vuotinen ystävyys lähti uudelle raiteelle ja siitä lähtien matkaa on enemmän tai vähemmän kuljettu yhdessä.  Joskus hyvät jutut löytyvät aivan läheltä, kun vaan tajuaa katsoa. Yhdessä on kyllä kivempi pötköttää ;)

Että näin, suunta on ylöspäin ja 2013 on varmaan aikas hyvä vuosi!  Tai siinä on potentiaalia, kun vaan itsekin tekee asian eteen jotain.  Kyllä tästä vielä fitness-blogi tulee!! :D

Hyvää Uutta Vuotta 2013!!!