Uutta vuotta sormet ristissä

Tekisi mieleni kirjoittaa jotain tosi fiksua ja syvällistä viime vuodesta.  Ei vaan irtoo. Elämäni parhain ja hirvein 365 päivää sijoittuu vuoteen 2012, siitä ei ole epäilystäkään.  Ahdistaa katsoa taaksepäin, vuosi on sisältänyt niin paljon työtä ja tuskaa. 2012 sisälsi paljon pilvilinnoja, jotka kyllä saavutin, mutta jotka myös lopulta romahtivat.  Aloitin kirjoittamaan myös tätä fitness-blogia, joka on ollut kaikkea muuta kuin fitness. Suoraan sanottuna vit***aa, ettei menny tämäkään niinku elokuvissa. Blogini on enemmän tai vähemmän valitusta ja tämän kirotun sairauden raportointia. Ei sen näin pitänyt mennä…

Aionkin kohdistaa katseeni suoraan ensi vuoteen. En jaksa märehtiä ja katkeroitua.  Ensi vuosi sisältääkin paljon toiveita:

-  Toivon että uusi lääkitys alkaa toimimaan.  

-  Toivon että pääsen taas treenaamaan kunnolla.

-  Toivon että pääsen aloittamaan uuden kisaprojektin kohti kevättä 2014.

Kun toivoo paljon, pitää myös antaa itse jotain. Ilman lupauksia /omaa eforttia on lapsellista yrittää odotella avosylin ihmeitä tapahtuvaksi ja hyvien asioiden tipahtamista syliin.  Minä lupaan oppia kohtelemaan itseäni maailmani tärkeimpänä ihmisenä.  Tämä tarkoittaa sitä, että opin kuuntelemaan, mitä mieleni ja kroppani minulle viestittää. Nämä viestit on hyvin selkeitä, kun vaan virittää taajuuden niitä kuulemaan.   Uskon, että jos vaan kuuntelen kehoni viestejä, lääkitys alkaa pelittää lopulta. Kehoani kuuntelemalla on myös mahdollista löytää sopiva lääkitys ”ylläpitovaiheeseen”. Ja sanomattakin on selvää, että seuraava kisaprojektini tulee menemään täysin eri sävelillä kuin ensimmäinen.  Nimittäin itseäni kuunnellen. 

Vuoden 2012 kisadieetillä ajatuskulkuni oli seuraavanlainen:  3kk kohdalla alkoi keho ja erityisesti selkä kipuilemaan ja yöunet pätkimään.  Aamulenkit oli puuroa ja liikkeelle ei päässyt ilman buustereita.  Töissä enemmän tai vähemmän istuin suljetun oven takana tai kiukuttelin työkavereille.  Korjausmalli näihin oireisiin vm. 2012 oli että ”enemmän buustereita, enemmän treeniä, enemmän rähinää.   Mitä enemmän sattuu, sitä parempi tulee”.  S A I R A S T A.  Ei kisadieetti koskaan mitään ruusuilla tanssimista tarvitse olla, mutta se oli kyllä ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun ei kuuntele omia hälytys signaalejani.  Tästä eteenpäin heti kun huomaan, että nukun huonosti, tai vatsa ei toimi, tai minua turvottaa, tai koen olevani väsynyt/aggressiivinen/täysmulkku, aion hiljentää tahtia, enkä lisätä sitä.  Voi olla, että aikaa pitää varata enemmän, koska tarvittaessa otan täyslepoa, mikäli kroppa sitä tarvitsee.

Jos vessakäyntini vielä koskaan muistuttaa tätä, osaan reagoida asiaan (toisin kuin ennen...).

 

Vuonna 2013 jatkuu myös vatsan ja suoliston helliminen paleo-ruokavaliolla.  Se toimii siis edelleen.  Jouluna kyllä söin suklaata ihan normisti ja jopa 2 karjalanpiirakkaa, muttei niistä tullut erityisen pahoja oireita.  Mutta olen jo huomannut pärjääväni ilman viljaa ja maitoa, joten miksipä niitä ottaa takaisin, koska kohtuukäyttö (jaa mikä??) mulle on melko absurdi ajatus, ja jos viljaa olisi joka päivä ravinnossani, alkaisi vatsaoireita taas tulla.  Satunnaisesti käytän maitoa kahvissa, kun olen kylillä -  Arnoldsin kahvi on vaan liian hyvää ohittaakseni kyseisen kahvilan ostamatta kupillista ;)  4kk täys detox maidosta, viljoista, soijasta ja palkotuotteista mahdollisti satunnaiskäytön maidon kanssa. Mii häpi! :)

Tässä muuten lääkärini kirjoittama postaus paleosta ja siitä, miksi tiettyjä ruoka-aineita ei autoimmuunisairauksia sairastavalle suositella. Ja miten tärkeää on levätä ja olla stressaamatta. Todella hyvä kirjoitus, paljon tieteellistä faktaa, mutta ymmärrettävässä muodossa, suosittelen!! http://ollisintegrallife.com/2012/11/15/autoimmuunisairaudet-ja-patofysiologiset-mekanismit-hoito-ravinnolla-seka-stressinhallinnalla/ 

Yritin palata joulukuun alussa salille, mutta 3 treenin jälkeen alkoi ristiselkäkivut, joiden päättelin johtuvan lisämunuaisista.  Jatkoin taas pötkötystä ja lopetin lisämunuaisia tukevan lisäravinteen käytön.  Nyt on jo parempi olo, ja olen treenannut kevyesti joulusta saakka, noin 3 kertaa viikossa. Selkäkivut eivät ole onneksi palanneet.  Olen myös löytänyt uudelleen uinnin, mikä tuntuu sopivan tähän hetkeen hyvin, koska niveliä välillä särkee tämän T3-lääkityksen takia.

Kaiken kaikkiaan, toivo elää.  Ja kun tarkemmin ajattelee, asiat ovat tällä hetkellä oikein hyvin. Ennustajan kesäkuussa antama arvio tulevasta on itse asiassa pitänyt toistaiseksi hyvin rotinsa.  Hän kertoi minulle, että näkee erittäin merkittävän virstanpylvään numeron 30 kohdalla, että siitä eteenpäin elämän palaset alkavat loksahdella paikoilleen.  Ja näin kävi: Täyttäessäni 30 vuotta elokuussa, tuona samaisena päivänä kävin ensimmäisen kerran lääkärini luona, ja matka fyysiseen paranemiseen alkoi.  Syntymäpäiväjuhlissani alkoi myös toinen matka, kun 8-vuotinen ystävyys lähti uudelle raiteelle ja siitä lähtien matkaa on enemmän tai vähemmän kuljettu yhdessä.  Joskus hyvät jutut löytyvät aivan läheltä, kun vaan tajuaa katsoa. Yhdessä on kyllä kivempi pötköttää ;)

Että näin, suunta on ylöspäin ja 2013 on varmaan aikas hyvä vuosi!  Tai siinä on potentiaalia, kun vaan itsekin tekee asian eteen jotain.  Kyllä tästä vielä fitness-blogi tulee!! :D

Hyvää Uutta Vuotta 2013!!!

Minä ja sohva - the break up

Nyt alkaa olla pötkötetty tarpeeksi.   4 viikkoa pelkkää lepäilyä takana. Voisi luulla, että olisi ottanut koville, mutta aika meni aika nopeasti ja keho vissiin tarvitsi lepoa.  Monet kehoilijat valittaa aina, kun on pari viikkoa ollu tekemättä mitään, että lihakset on paineettomat jne. Emminä vaa huomaa mitään.  Joko mulla lähti kaikki lihakset tänä aikana, tai sit tätä laardia on vaan niin paljon tässä päällä, että fiilis on mukavan pomppiva ja irtonainen ihan luonnostaankin.

Paino on tullu alas kilon verran, mikä tarkoittaa siis sitä, että lihakset on hävinneet oikeasti. Rasvasta tuo ei ole lähteny, sen voin kertoo.  Ja hei, pizzanaama is back!!! Paras juttu ikinä!!! Siis ei todellakaan ole.  Kiitos uuden Lio-kilpparilääkityksen, hormonitoiminta on enemmän tai vähemmän solmussa, näppyä pukkaa tohon suun ympäristöön samaan tahtiin kuin hyvinä herajuoma-aikoina konsanaan. Läski finninaama. Nyt menee LU-JAA!

Jaahas. Millonhan toi täti katselis taas peilistä.... :/

Onneksi olo on ollut muuten hyvä ja lisämunuaiset eivät ainakaan vielä taida piiputtaa lääkityksen takia. Lepo on varmasti auttanut siihen, ja tilasin myös iHerbistä yrtti-tuotetta, joka sisältää sian lisämunuaisten kuoriosaa.  Sitä alan napsimaan nyt kun lähden takaisin salihommiin.  Lion nostot olen tehnyt maltilla, jotta mahdollisilta komplikaatioilta vältyttäisiin.  Luulisin että hoito tulee kestämään vielä muutaman kuukauden nousujohteisesti, ennenku alkaa potkimaan kunnolla.  Vielä ei mitään erikoisia muutoksia olotilaan ole näkynyt. 

Viime viikonlopun olin lunta paossa ihanaisen ystäväni Lauran luona Oulussa.  Oli mahtavan rento viikonloppu, mimmit veti pihviä ja punkkuglögiä naamaan oikein olan takaa ;)  Pääsin myös pitkästä aikaa saunaan. Edellisestä kerrasta on kulunut noin puolisen vuotta. Ja tulipa todettua yksi kilpparivaivaisen perusoireista koskevan myös minua, nimittäin kuumansietokyky on ihan olematon.  Pystyin olemaan saunassa ihan hyvän aikaa, mutta tosi nopeasti tule erittäin etova ja huono olo. Piti juosta parvekkeelle, 10 asteen pakkaseen. Siellä mä istuin 10 minsaa pyyhe päällä, eikä tullut edes kylmä.  Tajusin, että mun kesän yöunet oli sen takia huonoja, että koska oli niin lämmin, oli paha olla.  En varsinaisesti hikoillut, mutta lämpö tuntui sietämättömältä.  Sama vielä nykyäänkin, myös useana yönä tällä viikolla oli pakko avata ikkuna, kun oli niin pirun kuuma, ettei voinu nukkua.  Siis myös niinä öinä, jolloin oli 15 astetta pakkasta…

Paleo-koekeittiö on myös jatkanut toimintaansa aktiivisena.  Mass.fi-sivustolta bongasin bodari-korvapuustien ohjeen ja sovelsin sitä paleotyyliseksi.  Aijjettä, maidoton, viljaton, hiivaton ja sokeriton pulla on ihan mahdollinen ja maku oli myös todella lähellä aitoa korvapuustia!  Tällä viikolla testailtiin myös luolanaisen pinaattikeitto sekä riisipuuro, joista tuli oikein mainiota. Jesh, joulu on pelastettu, kun riisipuuron voi tehdä helposti kookosmaitoon!!!

http://hannablog.mass.fi/2012/11/25/korvapuustin-proteiiniversio-kreatiinikuorrutteella

Ikäväkseni on todettava myös, että talvi on vissiin tullut jäädäkseen. Talvi on hanurista. Vihaan sitä.  Mä vihaan sitä ainaista pukemista ja riisumista.  Mä vihaan sitä, että ulkona on aina liikaa lunta, tiet ei ole aurattu ja on liukasta liikkua, jokaista askelta joutuu varomaan.  Mä jouduin jättämään mun armaat fillarini nyt kellariin, mikä on suurin pettymys.  Viime talvena lumet tuli vasta tammikuussa, ja toivoin että saisin fillaroida tänäkin vuonna pitkään. Julkinen liikenne kun ei ole hyvä vaihtoehto mulle, koska se sisältää paljon odottamista ja liikaa tuntemattomia ihmisiä.  Suora yhteys silmittömään raivokohtaukseen.  Pitää lueskella sitä meditointi-kirjaa vielä vissiin hieman enemmän, etten päädy poliisi-tv:hen…

Tänä viikonloppuna aion tehdä paluun Töölö Gymille ja kokeilla, vieläkö painot pysyy käsissä ja kuinka paljon voimatasot on kuukaudessa laskeneet.  Jännittää, suoraan sanottuna.  Teen kevyttä koko vartalon treeniä ja nostan tehoja pikkuhiljaa tulevina viikkoina.  Mä olen melkein hysteerisen varovainen, koska nyt pahinta mitä voisi tapahtua on, että kortisolit hyppää taas kattoon ja sit lisämunuaiset väsähtää.  Maltti on valttia, mutta mistähän sitä tähän reikäpäähän sais…?

Oujee viikonloppu kopaisemista vaille valmis, ottakaahan rennosti! Nii ja muistakaa pötköttää…!   ;D

T. Lötköpötkö

Pötkötystä

Viimeiset 2 viikkoa elämä on ollut juurikin tuota. Pötkötystä. Hirveetä sanoa, mutta se taitaa olla ihan totta, että ”kaikkeen tottuu paitsi jääpuikkoon per***ssä”.  Ekat pari päivää levossa oli aika kamalia, tylsää kun ei ollut töiden jälkeen oikein muuta kuin telkun katsomista.  Yöunet ovat kyllä nykyään parantuneet, saatan nukkua jo kokonaisia öitä välillä putkeen, ja unen laatu on syvempää. Nukkuminen rules!! 
 

Kilpparivaivaisen normipäivä

Kävin pari vkoa sitten lekurillani.  Hän määräsi minulle uuden kilpirauhaslääkkeen, Liotyroniinin, joka sisältää siis sitä T3-hormonia pelkästään.  Lääkäri katsoi myös sylkitestini tulokset ja hänen arvionsa on, että seuraava askel olisi juurikin lisämunuaisten uupuminen, sillä kortisolitasot olivat sen verran huikaisevat.  Ja koska kaikki muut toimenpiteet oltiin jo tehty kropan rauhoittelemiseksi (aerobinen minimiin, lisäravinteet tukemaan kilpirauhasta, sekä ruokavalio suoliston hyvinvoinnin takaamiseksi), jäi jäljelle enää salitreenien vähentäminen.  Olin pelännyt tätä tuomiota.  Kyllähän mä sen tiesin, että 5 päivänä viikossa kovan treenin tekeminen suoraan dieetin jälkeen ei varmastikaan ollut antanut kropalle tarpeeksi mahdollisuuksia palautua. Mutta päätin sitten olla ajattelematta sitä tai ainakin olla sanomatta ääneen, sillä toiveella, ettei se olisi totta.

Lepo tulee auttamaan uuden lääkityksen aloittamisessa. Tätä lääkettä aletaan ottamaan pienillä annoksilla, nostetaan parin viikon välein, kunnes löytyy annostus, joka tehoaa. Sopivan annostuksen löytymiseen voi mennä jopa puolisen vuotta. En halua kiirehtiä, koska olen lukenut, että useille on käynyt niin, että kun ovat hätäisenä nostaneet annoksen liian nopeasti maksimiin, on lisämunuaiset uupuneet ja sit on pitänyt ajaa T3-lääkitys alas ja aloittaa hydrocortison-kuuri lisämunuaisille ja aloittaa vasta sen jälkeen T3:sen ottaminen uudelleen alusta.  Eli lepo antaa lisämunuaisille hieman buustia, kun uusi lääkitys saattaa olla niille rankka juttu.

No tämähän tarkoittaa vääjäämättä sitä, että hyvästi ensi vuoden syksyn SM-kisat. En ehdi mitenkään sinne, dieetille kun pitäisi lähteä vuodenvaihteessa, enkä ole siinä vaiheessa vielä läheskään pelikunnossa.  Lievästi sanottuna vi**ttaa!  Mä olin odottanut niin pitkään, että pääsisi taas lavalle. Kisatavoite on nyt siirretty kevääseen 2014.  Tuntuu todella pitkältä ajalta, mutta toisaalta, äkkiähän tämä aika nytkin on mennyt ja vaikka tuo kevätkisa olisi seuraava tavoite, vuoden päästä tähän aikaan olen taas dieetillä. Talvidieetti once again… hyhhyh. 

Ja tämä on siis se ideaalitilanne, JOS kaikki menee nappiin.  Olen tiedostanut myös vahvasti sen, ettei ole sataprosenttisen varmaa, pääsenkö enää ikinä sellaiseen terveydentilaan, jossa kilpaileminen body fitnessissä olisi realistista.  Pahimmassa tapauksessa tämä uusi lääkitys ajaa lisämunuaiset uupumukseen, jonka takia pitää ottaa se hydrocortison käyttöön, mikä taas on niin anabolinen aina (itse kilpirauhashormonitkin sitä ovat…), että se saattaa syödä mun lihakset siihen malliin, etten ehdi ennen 40 ikävuotta hankkia niitä takas. Nykyisiä patteja on työstetty salilla kuitenkin se 5 vuotta enemmän tai vähemmän aktiivisesti, joten jos ne nyt menetän, se on hyvästi tälle lajille.  

En halua vielä ajatella, mitä tapahtuisi jos näin kävisi. Mitä mä sitten keksisin? Mitä mä ylipäätään tein ennenku aloitin kisoihin treenaamisen? Se elämä tuntuu niin kaukaiselta tällä hetkellä.  No siis minähän tein töitä sillon. Kun tekee vähintään 10 tuntia päivässä töitä, ei riitä aikaa miettiä, onko elämä muuten tyhjää ja merkityksetöntä. Vapaa-ajanvietto-ongelmia ei ole.

Toistaiseksi on pakko kuitenkin ajatella, että paranen ja pääsen vielä treenaamaan kovaa ja joku päivä seisomaan lavalla line-upissa.  On pakko pitää tavoite ja unelma mielessä ja ajatella positiivisesti, koska jos ajattelee vain miten kaikki tulee kuitenkin menemään päin hanuria, toteutuukin nuo ajatukset varmasti ennemmin tai myöhemmin.   Murehdin sitten, kun ongelmat vasta realisoituvat, en ennemmin.

Ja tosiaan kyllähän tämä lepääminen ihan kivaakin on, vaikka alkuun tympi kovasti.  Olen käynyt hieronnassa, venytellyt paljon ja nukkunut myös paljon. Valmentajani Jamppa laittoi minuun myös akuneulat viime viikonloppuna. Elämäni ensimmäinen akupunktio oli enemmän tai vähemmän järkytys. Olo oli hyvä sen jälkeen ja jotkut hormonit ainakin lähti jylläämään sen jälkeen ;) , mutta itse neulojen laittaminen oli piikkikammoiselle ikävä kokemus. Se ei varsinaisesti sattunut, mutta neulat osuivat sellaisiin kohtiin, että hermosärkyä säteili joka puolelle.  Lähipiiri sanoi myös, että olin hoidon jälkeen paremmalla tuulella. Lie ollut se päähän laitettu akuneula, jonka Jamppa sanoi lievittävän aggressiota :D

On ollut jokseenkin ihanaa elää ilman kamalia aikatauluja.  Viikonloppuisin ollaan käyty syömässä ulkona, leffassa, keilaamassa ja kauppoja kiertämässä hyvinkin ex tempore-tyylillä.  Tähän asti kalenterini on ollut viikonloppuja myöten täynnä. Mitä tarkempi minuuttiaikataulu on ollut, sitä tyytyväisempi olen ollut minä.  Olen sietänyt myös todella huonosti yksin olemista.  Jos perjantaina ei ollut sovittu lauantai-illaksi menoa, olin niin ahdistunut, että en ole meinannut unta saada.  Tämä tilanne on nyt kääntynyt päinvastoin.  En yksinkertaisesti pysty sitoutumaan mihinkään tapaamisiin pidemmälle tulevaisuuteen.  Arvon aina viimeiseen asti ahdistukseni tasoa, ja teen päätöksen osallistumisestani viimetunneilla.  Monet kivat pikkujoulut ja rakkaidenkin ihmisten tapaamiset on jäänyt väliin tämän syksyn aikana, koska liian ison porukan tapahtuma on saanut minut varpailleen. Jos tiimin koko kasvaa yli 3 henkeen, on ollut vaikeaa olla keskustelussa mukana.  Olen jäänyt mieluummin kotiin. Yksin oleminen on kivaa, ei tarvitse kertoa kenellekään, miten menee, koska ei ole kovin positiivista sanottavaa. Kotona ei myöskään tarvitse hävetä itseään ja näitä vatsamakkaroita, jotka vaan kasvavat edelleen. En yksinkertaisesti jaksa selitellä kenellekään, miksi olen nykyään tämännäköinen. En oikeastaan halua tavata ketään, ennen kuin olen takaisin oma itseni. Omalla itselläni tarkoitan sitä ulospäin suuntautunutta ja iloista ihmistä, joka rakastaa olla seurassa ja nauraa... Mä niiiiiiiiiiiiin niin niin vihaan tätä kilpirauhasen ongelmaa!!!!

Toivon että ystävät ymmärtävät, etten vaan pysty aina tulemaan paikalle, vaikka niin kovin haluaisinkin. Ahdistus on vaan niin sietämätöntä välillä. Kun on liian tietoinen itsestään, on julkisilla paikoilla hankalaa olla. Eikä mulla kyllä ole vaatteitakaan, jotka mahtuisivat enää päälle ;D Pullea tyttö onkin keskittynyt luolanaisen keittiössään paleo-kokkaukseen ja reseptien loihdintaan.  Olen huomannut, että ihan kaikkia lempiruokiani pystyy tekemään täysin viljattomasti ja maidottomasti.  Yksi päivä tein lasagnee. Valkokastike tehtiin kookosöljyyn, riisijauhoon ja kookosmaitoon. Lasagnelevyjen osaa näytteli kesäkurpista sekä aasialaisesta putiikista ostamani riisipaperit (eli riisistä tehty makaronia muistuttava ohut levy).  Myös koekaniini oli allekirjoittaneen lisäksi sitä mieltä, että vetää vertoja normilasagnelle, eikä muuten turvota pätkän vertaa! Jos rekrytointi alkaa maistua puulta, ehkä mä avaan paleo-ravintolan… Tosin paleo-dieetillä on ollut ihan helppo syödä missä tahansa ravintolassa. Perunat jne. voi aina korvata kasviksilla ja pyytää jättämään maidollisen kastikkeen pois. Olen ollut todella positiivisesti yllättynyt. Yksikään tarjoilija ei ole näyttänyt nyrpeää naamaa, vaan suhtautuminen on ollut hyvää ja ovat ilmeisesti tottuneet erikoisruokavalioihin ainakin täällä Helsingissä.

Luolanaisen koe-keittiössä tapahtuu

Lopputulos. Omnom ^_^

Olen marraskuun loppuun hissukseen, joulukuun alussa palailen pikkuhiljaa salihommiin. Omaa kuntoa, sykkeitä ja voimia pitää tarkkailla koko ajan, ettei lähde vetämään liian kovaa (kuten ehkä on meikäläisellä usein tapana tehdä…KÖ!!). Toivon, että kroppa kestää treeniä eikä paraneminen ota takapakkia. Sitä ennen torjun stressiä levolla ja nautiskelulla. Torstaina luvassa Helsinki Day Spa ja kasvohoito sekä pedikyyri, aijjaij kyllä kelepaa! Ja viikonloppuna voisi käydä taas hot joogailemassa ja edistää tuota meditaatio-kirjan lukemista. Tai vaan pötköttää. Joo pötkötys on kivaa. Pöt pöt. Zzzzzzzzzzzz ;)

Pumpuliunia!

t. Nukkumatin uusi bestis, Tiia

Uusi kansantauti(KÖ)

Viime aikoina kilpirauhas-uutisia on saanut lukea iltapäivälehtiä myöten.  Joka puolelta kuulen, miten useimmat ihmiset ovat jutelleet jonkun henkilön kanssa ihan henkilökohtaisesti, jolla on diagnosoitu kilpirauhasen vajaatoiminta.  Mistä tämä johtuu?  Varmasti monista asioista. Ensinnäkin aiheesta keskustellaan julkisesti, mikä on saanut monet oireilevat ihmiset ottamaan myös itse selvää omasta terveydentilastaan aivan uudelta kantilta.  Lisäksi maassamme alkaa olla jo muutamia todella valveutuneita lääkäreitä, jotka osaavat hoitaa kilpirauhasvaivoja entistä paremmin, ja tiedostavat myös taudin monimuotoisuuden ja vaikeasti hoidettavuuden.  Henkilökohtainen mielipiteeni kyllä on, että kilpirauhasongelmat ovat myös määrällisesti lisääntyneet.

Aiemmin kirjoittelinkin jo siitä, miten useilla kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavien taustalla löytyy pitkäaikaista henkistä ja fyysistä stressiä.  Nyky-yhteiskunta kiittää tunnollisia ja työteliäitä kansalaisiaan; sosiaalista ja taloudellista menestystä ihannoidaan.  Useimmilla meistä tietylle taloudelliselle tasolle nouseminen vaatii huikeita ponnisteluja, vuosikausia kestäviä pitkiä työpäiviä. Sen jälkeen tietenkin mennään juoksemaan 20km lenkki, koska menestyjät ovat myös fyysisesti kadehdittavia (rasvattomia). Sit pitää tietysti pitää huolta lapsista ja puolisosta.  Todella moni meistä haluaisi varmasti olla oman elämänsä Supermarjo (jännä nähdä, millon kyseinen satuhahmo kuukahtaa ja uupuu…).

Jokainen, joka dokaa viikkotasolla, syö ainoastaan eineksiä ja naapurin pizzerian antimia, polttaa askin röökiä päivässä ja treenaa hauiksia nostamalla kaukosäädintä ja kyykkyä asettumalla pöntölle, ottaa täysin tiedostetun riskin siinä, että pelotellut kansantaudit, kuten korkea verenpaine, syöpä, diabetes tai sydäri saattavat olla hänen tulevaisuuttaan.  Mutta onko kukaan varoittanut meitä siitä, mitä liika itsensä piippuun ajaminen ja näennäisesti terveelliset elämäntavat saattava aiheuttaa?? NO EI OLEEEEEEEEEE!!!

Kilpirauhas- ja lisämunuaisongelmat ovat mielestäni meidän uusi kansantauti.  Tämä kansantauti vaivaa tulevaisuudessa niitä henkilöitä, jotka ovat vastakohtia perinteisten kansantautien riskiryhmään kuuluville.  Meidän työskentely- ja elintapojamme vain ihannoidaan (kansantalouden kannalta, ei välttämättä yksilötasolta), ja niihin jopa kannustetaan. Media ja tulvillaan sarjoja ja dokumentteja kauniista ja rohkeista menestyjistä.  Kyllähän minäkin sellainen haluaisin olla, ja olinkin 30 vuoden ajan, kunnes tämä kansantauti minuun iski, ja jouduin asettamaan KOKO ARVOMAAILMANI suurennuslasin alle ja kyseenalaistamaan tähänastisen elämäntyylini.  Mutta onhan se nyt täysin järkeenkäypää, että kaikesta överiksi vedetystä asiasta, niin kuin se saattaisi olla turvallinen teoria-tasolla ajateltuna, seuraa jotain negatiivista.  Meidän kroppa on tehty liikkumaan, mutta myös lepäämään.

Useat kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavista ovat saaneet masennus-diagnoosin.  En uskalla edes ajatella, miten monta potilasta hoidetaan juuri tällä diagnoosilla, heihin pumpataan mielialalääkkeitä, kun kaiken takana saattaakin olla kilpirauhashormonien vajaus.  Itsekin epäilin kesällä enemmän masennusta, onhan se paljon loogisempi diagnoosi pahoinvoinnille, ahdistuneisuudelle ja itseinholle, kuin lähteä hakemaan selitystä kilpirauhasesta.  Omalla kohdalla hoidon vaatimista auttoi kuitenkin se, että tiesin, ettei minulla ole mitään syytä olla masentunut.  Kaikki elämässäni oli varsin hyvin.

Vaikka kilpirauhanen tutkittaisiinkin oireilevalta henkilöltä, ei se aina tarkoita sitä, että ongelma olisi ratkaistu.  Hankalaksi diagnoosin saamisen tekee sen, että kilpirauhashormoneja on useita erilaisia, eikä niitä kaikkia lekurit tutki verestä.  Elimistössä on YKSI keskeinen hormoni, T3, joka on aktiivinen ja vaikuttaa sekä aineenvaihduntaan että käytännössä useimpiin fyysisiin ja henkisiin toimintoihin elimistössämme.  Sitten on T4-hormoni, joka on vähemmän aktiivinen, mutta hyvin tärkeä, koska siitä elimistömme muodostaa tuota T3:sta.  Kun kilpirauhasta lähetään tutkimaan, saamme yleensä vain TSH-arvon perusteella tehdyn diagnoosiin. TSH (tyreotropiini) on se hormoni, jota elimistö alkaa muodostaa, mikäli se on sitä mieltä, että T4-hormoonin tuotantoa pitää lisätä, että T3:sta saadaan muodostettua tarpeeksi.  Ts. TSH arvon ollessa korkea, on se indikaattori sille, ettei kilpirauhashormoneja ole tarpeeksi, ja kilpirauhasta yritetään piiskata muodostamaan niitä enemmän. 

TSH-arvo ei valitettavasti ole autuaaksi tekevä.  TSH arvo voi olla hyvinkin viitteissä, ja ihminen sairastaa silti kilpparin vajaatoimintaa.  Arvot ovat myös hyvin yksilöllisiä, jotkut voivat hyvin, kun arvo on lähempänä nollaa, kun taas toiset ovat täysin terveitä, vaikka se olisi lähempänä tuota yläviitettä (4 tai 4.5).  Vasta T4 ja T3-hormonien mittaaminen antaa viitteitä siitä, onko hormoneja tarpeeksi.  Jotta asia ei olisi näinkään yksinkertainen, on vielä yksi vee-mäinen tekijä tässä sopassa, sen nimi on rT3.  Tämä on ns. inaktiivinen T3-hormoni, joka on maalaistermein ”käänteinen hormoni eli rT3”. Rautalankamalli: Jos elimistö muodostaa T4-hormonista enemmän rT3:sta, on lopputulos se, ettei T3-hormonia ole elimistössä tarpeeksi.  Tarkemmin sanottuna tämä rT3 vie vapaat paikat niistä reseptoreista, joihin T3 yleensä kiinnittyy ja pääsee hoitamaan työtään. Koska nämä paikat on nyt varattu rT3:lle, joka vaan makaa laakereillaan, eikä tee mitään, on tulos plusmiinus nolla. Tai jopa miinus. 

Tämän takia monille ihmisille pelkkä T4-lääkitys ei toimi, koska siitä ei saada tarpeeksi muodostettua T3:sta. Mittauksissa T4 arvo saattaa nousta lääkityksellä hienosti, mutta jos ei samalla huomata, ettei T3 nouse tai jopa laskee, ei ongelmaa havaita.  Thyroxin, eli T4-lääkitys on ollut pitkään ainoana pidetty lääkitys kilpirauhasen vajaatoimintaan. Vasta nyt muutamat ammattilaiset tiedostaa tämän rT3-ongelman, tai kuten jotkut haluavat sitä nimittää, ”muunto-ongelman”.  Tällöin ainoa hoitomuoto on ottaa suoraan T3-hormonia, koska sitä elimistö ei enää pysty muuttamaan tuoksi inaktiiviseksi muodoksi.

By the way, Suomessa tätä T3-rT3-ongelmaa SUORAAN verestä ei voi edes tutkia. Ainoa tapa on tilata MDD-terveyspalveluiden kautta tutkimus, joka lähetetään sitten Jenkkeihin, tuloksissa kestää 4 vkoa.  Tämä maksaa 135 euroa ja se ei ole KELA-korvattavuuden piirissä. Tietenkään!  Muunto-ongelma voidaan diagnosoida T4-koelääkityksen aloittamisen jälkeen, jolloin T4 nousee, mutta T3 ei silti muutu.  Itsellänihän on se tilanne, että olen syönyt 2kk Thyroxinia, T4 arvo on noussut hieman, mutta T3 laskenut entisestään. Lääkärini sanoi, että tässä on juuri se ongelma, Thyroxin ei toimi minulla.  Koska se on vaikuttanut mielialaani kuitenkin positiivisesti, en ole jättänyt sitä pois ennen toisen lääkityksen aloittamista, kuten lekuri hieman toivoi. Luotan omaan fiilikseeni tässä.  Reilun viikon päähän sain tapaamisajan Mehiläiseen, eli sitten saan luultavasti toisen, sopivamman lääkityksen kokeiluun.  Jeij :)

Nyt pitää toki olla varovainen omissa mielipiteissään, sillä useimmat kilpirauhaspotilaat voivat vallan mainiosti pelkällä T4-lääkityksellä. Heillä ei ole siis muunto-ongelmaa.  Mutta tämä muunto-ongelma vaikuttaisi näin mutu-tuntumalla tulevan juuri näille elämäntapa-stressaajille/suorittajille.  Tiian oma hypoteesi: Korkeat stressitasot yleensä altistavat usein juuri tälle muunto-ongelmalle. Onko rT3-ongelma uusi kansantautimme? 

En myöskään todellakaan kehota nyt kaikkia ryntäämään kilpirauhastesteihin. Jos sulla nyt sattuu olemaan ylipainoa, mutta ei muita oireita (löydät ne aiemmasta postauksestani) niin sulla EI luultavasti ole kilpparin vajaatoimintaa.  Jos et harrasta aktiivista liikuntaa ja ruokavaliosi on: aamupalaksi ei mitään, välipalaksi kahvi ja keksi, lounaaksi McCrap tai tuplajuusto, välipalaksi karkkia ja iltapalaksi pizza ja/tai mäyräkoira siideriä, niin let’s face it, sulla on vaan vääränlaiset ruokailutottumukset, mene ravintoterapeutille, älä endokrinologille!!!  Mikäli haluat apua ruokailun optimoimiseksi, ystäväni Tintti on valmistunut juuri ravintoterapeutiksi, ota yhteyttä häneen. Tintti on todella pätevä ja oman kokemuksenkin kautta asioita oppinut ammattilainen. Hän aloittelee omaa toimintaansa juuri, ja jos olet nopea, voit saada vielä häneltä tuntuvan edun koepotilaana.  Normaalistihan kyseiset konsultaatiot maksavat 100€ ja ylöspäin.  Tintin yhteystiedot: tiinahalko@hotmail.com / 044 555 2995

Jotain positiivisia uutisia omaan taudinkuvaan: Lisämunuaistestin tulokset tulivat, ja niiden mukaan lisikset eivät ole uupuneet, vaan kortilsolin tuotantoa on selkeästi liikaa.  Hyväksi uutiseksi asian tekee se, että nyt mun ei ainakaan tarvitse aloittaa hydrocortisoni-kuuria, joka on todella katabolinen aine. Olisin saanut varmaan heittää hyvästit fitness-uralle, kun se söisi lihakset alta aikayksikön pois.  Eli ainakin näin aluksi lääke ongelmaani on, että pakko yrittää relata lisää.   Taas saan huomata, että suutarin lapsella ei ole kenkiä: Tajusin, että edellinen kevyt treeniviikko oli öööm… kehtaako tätä edes ääneen sanoa… 6kk sitten… Hupsista keikkaa!! Täällä mä paasaan levon merkityksestä, mutta itse tykitän viikko toisensa perään salilla kovia treenejä… :/  Olin jotenkin ajatellut, että toi ylenpalttinen nukkuminen on sitä lepoa, mutta eihän se niin mene. Myös treenejä pitää välillä löysätä, tai ottaa jopa viikko lomaa salista.  Painoharjoittelu on niin vaativaa sekä lihaksistolle että hermostolle, sitä kautta myös hormonitoiminnalle, että on älytöntä vetää kuukausi toisensa jälkeen kovaa.

Vihreä alue: optimaali, keltainen alue: vielä viitearvoissa. 
Ei ihan mene meitsin kortisolitasot aamulla ja päivällä Strömssö-style...

 

Kävin hierotuttamassa koko kropan viime viikolla, kun pidin kevyen viikon. Ihana hierojani Heikki joutui tekemään kovasti töitä että sai kalvot irroteltua jaloista ja yläkropasta, mutta onnistui siinä hienosti.  Mm. keskiviikon kovassa jalkatreenissä sain ensimmäistä kertaa elämässäni sellaisen kunnon pumpin reisiini!!! Mahtavaa!!! Askelkyykätessäni tuntui, että reiden ympärillä on ihan fyysinen paineen tuntu, eli verta saatiin pumpattua sinne hyvin.  Nyt onkin sit ollu pari päivää sekä reidet että pakarat niin kipeät, että tuolille istuminen on ollut todella kivuliasta.   Olen ollut hieman kateellinen poikien kyvystä pissata seisoaltaan. Peniskateus on kamala asia :D

Olen tehnyt myös työelämässä melko selkeän muutoksen. Olen antanut tietyn lisävastuun pois tontiltani, joka on tuottanut minulle suurta henkistä ahdistusta viimeisen vuoden aikana. Nyt kun teen taas perus rekrytointikonsulttina työtä, selkeitä toimeksiantoja, voin paremmin. Ekaa kertaa pitkään aikaan olen nauttinut työstäni, vaikka kalenteri onkin ollut melko täynnä. Tällä hetkellä teen selkeitä yrityksemme prosesseja, tiedän mitä teen, saan käyttää vahvuuksiani, enkä ole enää omalla epämukavuusalueella päivittäin.  On kiva nauttia kiireestäkin, kun tosiaan tietää mitä tekee ja voi olla työssään hyvä.

Stressiä on poistettu myös tyhjentämällä pankkitili.  Olen tehnyt muutamia aivan järjettömiä ja mahtavia ostoksia, tässä kuvia muutamista:

Näin nuo housut jollain nettisivuilla. Ne on niin TÖRKEET, että ne on mun mielestä siistit. Ne on mun uudet salihousut :D  Ihan kostoksi tilasin ne, koska mua on ärsyttänyt suunnattomasti useiden miesten pöyristyneet ilmeet ja kritisoivat kommentit, jos olen treenaamassa mun farkkukangasta muistuttavissa salihousuissa. Saapa nähdä, miten suupielet näiden pöksyjen kohdalla menee :D  Ainakin itse nauroin ääneen, kun laitoin housut ekaa kertaa jalkaani. On niin sairaat, että ei mitään järkeä! Haahahahaa :D

Sit bongasin tämän hiusharjan kilpirauhassivustolta.  Hiuksethan tässä taudissa kärsii paljon, niiden koostumus muuttuu, ne takkuuntuvat helposti ja niitä lähtee ihan tuhottomasti.  Tällä voin harjata ihan märätkin hiukseni, se ei revi eikä satu. Loistava tuote, ja ihana tuo värikin ;) 

Tangle Teezer

Pari kyselyä onkin tullut, että mitä toi mun käyttämäni lihaprotsu-jauhe on. Tietääkseni ainoa pelkkää lihaproteiinia sisältävä tuote markkinoilla on Carnivore.  Söin aiemmin CherryVanilla-makua, mutta Luojalle kiiiiiiitooooos, nyt oli tullut uutuusmaku, VanillaCaramel.  Sain sen postiin torstaina, tänään testasin ekaa kertaa ja on muuten sata kertaa parempi tämä maku kuin tuo vaniljakirsikka.  Sanoohan sen järkikin, että se maistuu sukkamehulle, mutta kun toinen vaihtoehto aiemmin (suklaan ollessa loppu) oli Blue Rasberry, ajattelin CherryVanillan olevan pienempi paha…  Mutta tämä VanillaCaramel on ehdoton uusi suosikki <3 Itse tilaan sitä Fitnesstukusta, mutta tietääkseni Mayors ja Solana Helsingin saleista myy sitä myös. Test for yourself!

Lisäksi huipputilavan yksiöni yhtä seinustaa koristaa nyt 120 kappaletta luomukananmunia. Kyllä, kuulit oikein.  Toisen lempisalini Mayor’sin Minna on ottanut projektikseen tilata massatilauksina välillä luomulihaa, välillä riistaa, nyt luomukananmunia.  120 kappaleen tilaukselle tuli hintaa 27 euroa, eli halvempaa kuin ne tehotuotetut tusinamunat kaupassa! Ja on luomua, suoraan Lappeenrantalaiselta munalalta, aivan mahtavaa!  Nyt riittää luolanaisella valkuaista.  Tein tänä aamuna niistä ensimmäiset fitness-letut, pitää vielä testata maku ihan paistamalla/keittämällä joku muna au naturellina, on varmasti parempaa kuin aiemmat munahankintani. Näihin kimppatilauksiin muuten voi ottaa osaa kuka tahansa! Kannattaa seurata Mayor’sin sivuja facebookissa, siellä päivitellään aina näitä kimppatilaus-tapahtumia! Ja muutenkin menkää nyt hyvät ihmiset treenaamaan Meijerille myös, aivan loisto sali bodata!

Tällaista tällä kertaa. Pitäkää mussukat itsestänne huolta, nauttikaa elämästä ja nuuhkikaa raikasta pakkasilmaa! Siinäpä hyvät keinot karkoittaa stressiä :)  Käykää katsomassa vaikka uusi Bond sunnuntain ratoksi, katsottiin se eilen, ei mikään päätä räjäyttävä pläjäys, mutta ihan katsottavaa, perusvarmaa Bondia. Käytiin vetää sushiöverit leffaa ennen, sushi onkin muuten mahtavaa luolanaisen paleo-ruokaa: valkoista riisiä, levää (tukee kilpirauhasen toimintaa), ja hyvä proteiininlähde siihen päälle. :)

Pusmoi!

Tiiuli

p.s. Tässä blogi, josta löysin itse apua, Kaisa on selittänyt nämä kilpparijutut astetta kattavammin (ja varmaan ymmärrettävämminkin)

Kaisan Kilpirauhasseikkailu osa 1 ja osa 2